Kaijan sivut
Musiikki
Musiikilla on aina ollut elämässäni suuri
merkitys.
Olin varmaan alle kouluikäinen, kun kyläpaikassa näkemäni levysoitin – se sijaitsi radiovastaanottimen kannen alla ja soitti 78 kierroksen "savikiekkolevyjä" – oli vallan merkillinen laite! Ihmettelin usein, miten siitä levystä voi lähteä tuollainen ääni? Siitä sen piti tulla, sillä kun toinen levy vaihdettiin, kuului aivan erilainen kappale. Opin pian ulkoa kappaleet, joita useimmiten kuuntelin: Pirkko Jaakkolan laulamat Pariisin taivaan alla ja Keltaruusu, sekä Metro-Tyttöjen Vanha riimu. (Kaikki nämä kappaleet löytyvät levykokoelmastani.)
Usein vannoin itsekseni, että hankin itselleni tulevaisuudessa hyvin, hyvin
paljon levyjä. Kun sitten rupesin niitä hankkimaan, totesin jääneeni "koukkuun". Vuorollaan
tulivat kuvaan vinyylit, C-kasetit ja CD-levyt. Jokainen tallennusmuoto vaatii tietysti
oman laitteensa kuuntelua varten.
Vinyylilevy ei ole menettänyt musiikin tallennusvälineenä merkitystään ja olen todennut
joittenkin kappaleitten kuulostavan paremmalta vinyylinä kuin CD:nä. Vinyyleinä on alkanut ilmestyä
uuttakin musiikkia, joten ei se ihan kuollut vielä ole.
CD-levy sen sijaan on kärsinyt inflaation lähinnä mp3-soittimien valta-aseman takia.
Tämänhetkiseen stereolaitteistoon kuuluvat:
- viritinvahvistin Pioneer VSX-D 2011
- CD-soitin Pioneer PD-4550
- kasettidekki Pioneer CT-447
- minidisc-dekki Sony MDS-JE510
- vinyylisoitin Dual 1225
- langattomat kuulokkeet Sennheiser
- kaiuttimet Sony SS-X300 ja Jamo S 406.
Ei mikään varsinainen kotiteatterisetti, mutta kyllä se kotitarpeiksi aivan hyvin soi :)
Minidiscistä suunniteltiin C-kasetin korvaajaa.
Valmiita äänitteitä ei kuitenkaan ole enää aikoihin näkynyt. Väline onkin omiaan itse tehtäviin
tallenteisiin. Pakkausmenetelmästä johtuen äänitteen viemä tila putoaa
viidennekseen alkuperäisestä, joten levylle voi tallentaa normaalisti 74
tai 80 minuuttia eli saman verran kuin CD:lle. Outoa ei liene, että minidisc vaatii
jälleen oman äänitys- ja toistolaitteensa.
Olen äänittänyt minidiscille varsinkin
LP-levyjäni. Kannettava soitin on mukava kaveri esimerkiksi kävelylenkillä.
MP3 on äänen pakkausmenetelmä, joka pienentää äänitiedoston koon jopa kymmenenteen osaan ilman,
että ihmiskorva huomaa eroa alkuperäiseen ääneen. Täten CD-levylle saadaan
mahtumaan jopa 13 tuntia - erinomaista esimerkiksi äänikirjojen tekoa
ajatellen. Ensimmäinen varsinainen MP3-musiikkisoitin saatiin markkinoille vuoden 1998 lopulla.
Tämän tallennusmuodon ansiosta puhelimiinkin on saatu ympätyksi
musiikkisoitin.
| Ääniteluetteloon | Sivua on päivitetty 1.10.2015 |
Kaija Tuuna 2012