Kirjoittaminen on lukemisen sisar. Varsinkin oppikouluaikana kirjoittelin ihan itselleni erilaisia tarinoita, jotka sittemmin jäivät pölyttymään laatikon nurkkiin. Viime aikoina olen niitä lukenut ja nauranut suureen ääneen – asioitten esitystapa on ollut mahdollisimman kömpelö.
Kirjoittamista voi opetella. Kokkolassa perustettiin vuonna 1974 kirjoittajayhdistys nimeltä Keski-Pohjanmaan Pränttärit, jonka puitteissa mm. järjestettiin koulutusta kirjoittamistaidon hiomiseksi. Olin mukana erittäin ahkerasti – vaikka tekstini toisinaan saivat täydellisen tyrmäyksen. Silti sain tuotoksiani yhdistyksen julkaisemiin antologioihin. Osallistuin erilaisiin retkiin ja kirjailijavierailuihin, joita järjestettiin usein. Maksan edelleen yhdistyksen jäsenmaksua ja nyt eläkkeellä voisin tietysti osallistua sen tilaisuuksiinkin?
Koulun ainekirjoitustunneilta on erityisesti jäänyt mieleen kolme asiaa, jotka kirjoitelmaan tulee sisältyä: alkulause, käsittely ja loppulause. Mahdollisuuksien mukaan olen yrittänyt noudattaa sivuillani tätä periaatetta - vaikka se saattaa joskus tuntua turhalta toistolta.
Sivua on päivitetty 15.11.2015
Kaija Tuuna 2012