Kaijan sivut
3.7.2006 - Kangasala, Herttuala
Veljeni tytär vietti synttäreitään ennen minua, ja olin jo omia juhliani suunnitellessani päättänyt, että hänen osallistumisensa juhlalennolleni on lahjani hänelle. Kumminkaan hän ei työesteittensä vuoksi voinut olla läsnä, joten ratkaisin asian lennätyslahjakortilla. Pyysin samalla seuraamaan Linnan Pallon nettisivuilta, milloin olisi hänen kannaltaan sopiva päivä, niin lähtisimme yhdessä.
Sopiva päivä löytyi juhannusta seuraavalla viikolla. Olin matkalla Oulussa, josta lähdin lentopäivän aamuna junalla kohti Tamperetta. Oulussa oli erittäin kaunis ilma, mutta mitä lähemmäs Tamperetta tultiin, sen synkemmäksi taivas meni. Jo junassa tiedustelin säätilannetta, ja hetkessä oli uusi lentopäivä varattu. Tampereella sitten tulikin vettä kuin aisaa.
Sovittuna päivänä oli
auringonpaistetta sitäkin enemmän. Tällä kerralla lähtöpaikka oli
jälleen Pirkkahallin luona, jonne kokoontui 10 matkustajaa.
Koska palloa ei voi itse kyydissä
ollessa nähdä ulkoapäin, tässä sama pallo nousussa Rosendahlin luona
edellisenä päivänä (2.7. klo 21:25)
Pallovarusteitten
siirteleminen ei ole kovin heikkojen
hommaa. Mitä suurempi pallo, sitä enemmän se tietysti painaa, vaikka itse
kangas on ohuempaa kuin kopiopaperi.
Kopiopaperi painaa 80 g/m2,
pallokangas 62 g/m2.
Ruskea laatikko on transponder eli tutkavastain.
Kaasupullon päällä on sen antenni.
Köysikahvassa ei suinkaan roiku kahvimitta vaan sytytin, jolla
saadaan palamaan polttimen ns. ikuinen liekki.
Varusteisiin kuuluu myös noin 25 metriä pitkä vetoliina - sinisessä
pussukassa - siltä varalta, että palloa joudutaan siirtämään hinaamalla paikasta
toiseen.
Ovatpa narut taas pahasti solmussa...
Iso pallo nousee pystyyn
melkein yhtä nopeaan kuin pienempikin.
Palloauto ja matkustajien
kuljetukseen varattu pikkubussi lähtevät kohta perään.
Ilmailunkatu kuten Pirkkahalli ja läheiset talotkin ovat rakennetut
Härmälän lentokentän entisen kiitoradan paikalle.
Pirkkahallin luona on professori Kimmo Kaivannon suunnittelema
veistos, joka sai nimen Leonardo - ilmailun keksintöjä tehneen
Leonardo da Vincin mukaan.
Tänään taidammekin ohittaa Hervannan aika läheltä?
Lakalaivan monessa tasossa sijaitseva risteys on
taiteellinen?
Lahdesjärven ja Särkijärven välillä näyttäisi olevan kannas.
Lentäjä Olli Luoma kertoo ilmailuradiolla
lennonjohdolle, missä mennään: "Kuumailmapallo Oscar Hotel India Delta
Echo...".
Kuvassa näkyy myös pallon hallinnassa käytettäviä naruja.
Särkijärvi, Lahdesjärvi ja Hallila. Oikealla näkyy moottoritie.
Karkuvuoren tunneli on 180 m pitkä. Se valmistui vuonna 1995 samalla kuin
itäinen ohikulkutiekin.
Hervannan valtaväylän ja moottoritien
neliapilaristeys yläviistosta katsottuna.
Siinä ylitettiin Hervannan valtaväylä.
Paikkani on korin takaosassa, joten näen hyvin, mitä sen alta lipuu
esiin.
Hervannan kohdalla pyydän lentäjäämme
kääntämään palloa, jotta näkisin paremmin. Hän vetää pallon kuvusta
roikkuvasta mustasta narusta, ja pallo kääntyy hitaasti
pystyakselinsa ympäri vasempaan.
Lukonmäen ja Hervannan korkeusero on huomattava, mutta yläilmoista
katsottuna se kummasti häviää.
Tällä kerralla ohitamme Kaukajärven eteläpuolelta. Riihiniemi ja
uimaranta, vesi kimaltaa kauniisti auringonsäteissä.
Soutu- ja melontaratojen rakenteita näkyy kuvan alalaidassa.
Hervannasta Ruskon kautta Liuttuun kulkee
tie Kaukajärven etelärantaa pitkin. Vasemmalle kaartuva mäki on hyvin jyrkkä ja
sorapäällysteisenä kysyy pyöräilijältä taitoa. Yleensä kävelenkin
suurimman osan milloin tätä tietä kuljen.
Liutun maisemia Kangasalla.
Heinäseipäitä - lapsuus maalla tulee
mieleen...
Rannan puut heijastuvat
kauniisti veden pinnasta ilta-auringon valaistessa niitä.
Uimarit näyttävät pieniltä vesikirpuilta hyppiessään laiturilta veteen.
Suoramanjärvi Kangasalla.
Ylitettävänä on Kirkkojärvi.
Edessä olevan koivikon ylitämme latvoja hipoen - puut säilyvät ehjinä - ja pian
kahisevat viljankorret korin alla. kun kauniisti liu'umme niitten yläpuolella.
Saavumme Kangasala-Lahti -tien varteen, pienen matkan päähän
Kangasalan keskustasta. Autot ovat paikalla jo aikaisemmin.
Mikäli edessämme olisi ollut vähempiliikenteinen tie, olisi lentäjä voinut nostaa
pallon sen reunalle, joka olisi helpottanut edessä olevaa työtä.
Saamme kehotuksen pysyä korissa, vaikka se nyt on aivan hiljaa paikallaan.
Painon vähennys saattaisi nostaa pallon uudelleen ilmaan, mutta siitä huolimatta
lentäjä määrää pari matkustajaa tielle liikennettä varoittamaan ja yhden huippuköyden
kanssa siirtymään jonkin matkaa tien suuntaisesti pellon reunaa pitkin.
Tietä pitkin tulee pari henkilöä, varmaan läheisistä taloista, katsomaan, mikä
kummajainen siihen yhtäkkiä ilmestyi?
Lentäjä vetää narusta, joka tässä pallossa on punavalkoinen - tulee mieleen karamellitanko.
Huipussa oleva venttiili, joka palloa täytettäessä suljetaan, avautuu päästäen ilman pois.
Paqllon kuori alkaa vajota maata kohti.
Äsken niin uljaana kohonnut luomus näyttää nyt tavattoman surulliselta, kun sen "henki"
katoaa. Kukaan ei kumminkaan jouda suremaan, sillä nyt alkaa "kuumailmapallolennon
urheilullinen osuus", kuten lentäjämme hymyillen toteaa.
Vaikka laskeuduimme pellon pellon reunaan ja sekä oja että tien penkkakin
ovat välissä, pallo uhkaa silti vyöryä tielle.
"Aikuisten pallomeri", toteaa lentäjämme humoristisesti.
Säkki tulee täyttyessään yhä painavammaksi. Herää jopa kysymys, että onko joku matkustajista
ehkä joutunut sinne? "Se nähdään huomenna, kun pallo taas vedetään ulos lentoa varten."
Pallolennolla huumori kukkii.
"Entäpä jos pallo ei mahdukaan säkkiin?" kysyy joku.
"No sitten otetaan se ulos ja aloitetaan alusta", vastaa lentäjä lakonisesti.
Pomppuuttamalla saadaan kumminkin säkki suuta myöten ja sidotuksi kiinni. Sitten vaan
kahvoihin kiinni ja hinaamaan penkkaa ylös.
Kuumailmapallolennon urheilullinen osuus - viimeinen erä.
Nostamme maljan ensimmäisille kuumailmapallolentäjille kuten päättyneelle lennollekin.
Eräs henkilö kohottaa maljan myös hienolle laskeutumiselle.
| Sivulle Haave todeksi! | Seuraava lento | Sivua on päivitetty 15.11.2015 |
Kaija Tuuna 2012