Olen monta kertaa pohtinut, mikä itse asiassa saa minut innostumaan niin mielettömästi kuumailmapalloasiasta. Tulokseksi tuli, että ilma-aluksen yksinkertainen periaate - kaiken tämän nykyisen teknologian ja monimutkaisten järjestelmien vastapainona - on eräs ratkaiseva tekijä. Jos ajatellaan vaikkapa lentokonetta, joka on umpinainen, tärisevä ja josta ei näe kunnolla ulos ja joka lentää sellaisella korkeudella, että on vaikea hahmottaa, missä mennään, niin siihen nähden on kuumailmapallolento aivan päinvastainen kokemus.
Tämänkertainen lentomme lähtee
Pirkkahallin varaparkkipaikalta, joka on toinen virallinen lähtöpaikka Rosendahlin lisäksi. Olen pyytänyt entisen työkaverini
lentoa katsomaan ja saapuessamme lähtöpaikalle totesimme, että onpa kovin naisvaltainen joukko tällä kerralla
lähdössä ilmaa valloittamaan.
Pian osoittautuu, että vain yksi lähtee lennolle ja muut ovat hänen saattajiaan - tämä henkilö viettää polttareitaan.
Joukkoa tulee aina vaan lisää. Niinpä palloväkeäkin on kahden auton verran.
Useamman pallon lento on aina mielenkiintoinen, siinä on mukava seurata minnepäin itse kukin on on
menossa. Tästä ottavat selvää lentäjä Olli Luoma ja maahenkilö Hannu Larimaa.
Toisen pallon miehistönä ovat Sinikka ja Jukka Ollikainen.
Vaikka lennon valmisteluissa toistuvat aina samat
rutiinit, ei niitten seuraamiseen koskaan kyllästy. On ihailtavaa se täsmällisyys ja
varmuus, millä henkilöstö työtään tekee. Vaikka kaikki tuntuu
tapahtuvan automaattisesti, tippaakaan ei tingitä turvallisuudesta.
Matkustajat saavat
osallistua halujensa mukaan lennon valmisteluihin, tietysti henkilöstön ohjeita noudattaen.
Polttareitten viettäjä on puolestaan saanut ohjeekseen kirjata muistiin kaikki.
Pallon täytön aikana lentäjä kiertää sen ympäri useaan otteeseen tarkistaen, että kaikki
on kunnossa. Vaikka pallo on vasta puolittain täynnä, saa silti hyvän kuvan sen koosta.
Kun pallo nousee pystyyn, lämmin ilma nousee tietysti heti sen huippuun, minkä takia alaosa
näyttää aika ryppyiseltä. Pallo ei vielä ole valmis nousemaan ilmaan mutta se
saattaa silti liikkua, minkä takia sitä on pidettävä paikallaan niin
kauan, että lentäjä on saanut ilman tarpeeksi lämpimäksi, jolloin
pallo pyöristyy lisää - lopulta pallokangas melkein "soi" kireyttään.
Koriin noustessa on polttimen kehys hyvä tuki. Jonkinlainen tikas tai jakkara olisi
myös paikallaan...
Toisen pallon vielä odotellessa täyttymistään olemme jo matkalla - tuuli tietää, minne!
Noustessamme yhä ylemmäksi alkaa myös kaupungin keskusta hahmottua. Etualalla on Härmälän kaupunginosaa.
Pian toinen pallo ryhtyy takaa-ajoon.
Alussa näyttää, että
matkamme suuntautuisi enemmän Hervantaan päin, mutta melko pian
toteamme reittimme piirtävän laajaa kaarta sen pohjoispuolelta.
Mutkikkaatkin risteykset näyttävät selkeiltä ylhäältä katsottuna, kuten tämä Lempääläntien ja
Lahdenperänkadun risteys.
Nekalan
kaupunginosaa. Siirtolapuutarha-alue on ylempänä kuvassa. Iidesjärven nurkka
vasemmalla.
Tampereelle rakennettiin Suomen ensimmäinen jäähalli vuonna 1965, jääkiekon MM-kisoja varten.
Pienemmät hallit ovat rakennetut vuosina 1974 ja 1995.
Hervannan valtaväylä johtaa - Hervantaan. Etualalla Kalevan Prisma, järvi on Iidesjärvi.
Saamme näemmä seuraa.
Jankan uudehkoja
kerrostaloja. Alhaalta kuulemme kysymyksen "Miten menee?",
johon eräs matkustajista vastaa: "Hyvin".
Lentäjämme Olli Luoma
tähystää silmä tarkkana mahdollista laskeutumispaikkaa.
Taustalla näkyy Hervanta - joka muutenkin on ympäristöään korkeammalla.
Kaikki ei ole miltä
näyttää! Tuulten haltiat ovat armottomia tällä kerralla.
"Hieman
jää sivuun", toteaa lentäjä laskeutumispaikaksi katsomastaan aukeasta.
Jyväskylään vievä rautatie ylittää tyylikkäästi moottoritien.
Toisen pallon lentäjä on nähnyt laskeutumispaikan - mutta missä se on? Eihän tuonne mahdu?!
Ellei sitten rakennuksen katolle... :) Kauempana häämöttää Kaukajärvi
Löytyipä sittenkin... katu Hankkiossa. Mikä laskeutumispaikka! Näemme muutamien
henkilöitten juoksevan pallon luo minkä jaloista pääsee.
Me jatkamme vielä
hetken aikaa.
Kaukajärvellä järjestetään aika ajoin soutu- ja melontakilpailuja.
Kangasalan tie,
etäällä häämöttävät Nattarin kerrostalot.
Suoraan eteemme osuu Vehmaisten
koulun kenttä (kuvan yläreunassa oikealla). Se on tosin paljon ahtaampi kuin ohittamamme peltoaukea,
mutta lentäjä on päättänyt laskeutua sinne. Nyt on aika ottaa tukeva ote, sillä...
...
laskeudumme niin hyvää vauhtia, että katkaisemme kuusen korin hipoessa kentän reunalla olevien puitten
latvoja. Koivut taipuvat kauniisti alta, mutta tukeva kuusi rysähtää poikki
ja latvus putoaa maahan tyvi menosuuntaamme osoittaen.
Koska kuumailmapallossa ei ole jarruja ja se muutenkin toimii luonnon ehdoilla, on ainoa keino vaakasuoran
vauhdin hiljentämiseen käyttää luontoa avuksi. Puu on tällainen luonnon suoma "jarru".
Tulos riippuu tietysti paljon nopeudesta, puun paksuudesta ja siitä, mihin kohtaan puuta kori
osuu. Lentäjän taidot joutuvat siinä koetukselle.
Tällä kerralla tärähdys oli melkoinen ja korissa olijat saivat kunnollisen ravistuksen.
Vauhti kumminkin hiljeni siksi paljon, että tömähdimme kentän sorapintaan sen
sijasta, että olisimme ehkä katkoneet kentän toisellakin reunalla olevia puita.
Olisiko tuossa hyvä joulukuusi?
Matkustajien apua tarvitaan jälleen korin siirtämiseksi pallon kaatamisen kannalta
parempaan asemaan. Laskeuduimme kentälle sen poikkisuunnassa, joten
koria on siirrettävä hieman "taaksepäin", jotta pallokangas ei
tarttuisi toisen reunan puihin.
Kaikki päättyi kumminkin hyvin, kukaan ei loukkaantunut. Lentäjämme on tehnyt
latvajarrutuksia ennenkin?
Kuumailmapallo
kerää ympärilleen aina yleisöä ja nyt vielä satuimme laskeutumaan paikalle, jonka läheisyydessä on paljon taloja.
Vaikka kello on jo liki 22:30, on yleisössä lapsiakin.
Varusteitten purkaminen sujuu päinvastaisessa järjestyksessä kuin kokoaminen - kuinkas muuten?
Seuraa
jälleen tavanomaiset loppuseremoniat.
Toinen kierros kuohuvaa sillä aikaa kun
lentäjä kirjoittaa diplomit matkustajaluettelon mukaisesti.
Näin on jälleen yksi tapahtumarikas lento takana.
Sivulle Haave todeksi! | Seuraava lento | Sivua on päivitetty 15.11.2015 |
Kaija Tuuna 2012