Joukkoa tulee aina vaan lisää. Niinpä palloväkeäkin on kahden auton verran. Useamman pallon lento on aina mielenkiintoinen, siinä on mukava seurata minnepäin itse kukin on on menossa. Tästä ottavat selvää lentäjä Olli Luoma ja maahenkilö Hannu Larimaa.

Toisen pallon miehistönä ovat Sinikka ja Jukka Ollikainen.

Vaikka lennon valmisteluissa toistuvat aina samat rutiinit, ei niitten seuraamiseen koskaan kyllästy. On ihailtavaa se täsmällisyys ja varmuus, millä henkilöstö työtään tekee. Vaikka kaikki tuntuu tapahtuvan automaattisesti, tippaakaan ei tingitä turvallisuudesta.

Matkustajat saavat osallistua halujensa mukaan lennon valmisteluihin, tietysti henkilöstön ohjeita noudattaen.

Polttareitten viettäjä on puolestaan saanut ohjeekseen kirjata muistiin kaikki.

Pallon täytön aikana lentäjä kiertää sen ympäri useaan otteeseen tarkistaen, että kaikki on kunnossa. Vaikka pallo on vasta puolittain täynnä, saa silti hyvän kuvan sen koosta.

Kun pallo nousee pystyyn, lämmin ilma nousee tietysti heti sen huippuun, minkä takia alaosa näyttää aika ryppyiseltä. Pallo ei vielä ole valmis nousemaan ilmaan mutta se saattaa silti liikkua, minkä takia sitä on pidettävä paikallaan niin kauan, että lentäjä on saanut ilman tarpeeksi lämpimäksi, jolloin pallo pyöristyy lisää - lopulta pallokangas melkein "soi" kireyttään.

Koriin noustessa on polttimen kehys hyvä tuki. Jonkinlainen tikas tai jakkara olisi myös paikallaan...

Toisen pallon vielä odotellessa täyttymistään olemme jo matkalla - tuuli tietää, minne!

Noustessamme yhä ylemmäksi alkaa myös kaupungin keskusta hahmottua. Etualalla on Härmälän kaupunginosaa.

Pian toinen pallo ryhtyy takaa-ajoon.

Alussa näyttää, että matkamme suuntautuisi enemmän Hervantaan päin, mutta melko pian toteamme reittimme piirtävän laajaa kaarta sen pohjoispuolelta.

Mutkikkaatkin risteykset näyttävät selkeiltä ylhäältä katsottuna, kuten tämä Lempääläntien ja Lahdenperänkadun risteys.

Nekalan kaupunginosaa. Siirtolapuutarha-alue on ylempänä kuvassa. Iidesjärven nurkka vasemmalla.

Tampereelle rakennettiin Suomen ensimmäinen jäähalli vuonna 1965, jääkiekon MM-kisoja varten. Pienemmät hallit ovat rakennetut vuosina 1974 ja 1995.

Hervannan valtaväylä johtaa - Hervantaan. Etualalla Kalevan Prisma, järvi on Iidesjärvi.

Saamme näemmä seuraa.

Jankan uudehkoja kerrostaloja. Alhaalta kuulemme kysymyksen "Miten menee?", johon eräs matkustajista vastaa: "Hyvin".

Lentäjämme Olli Luoma tähystää silmä tarkkana mahdollista laskeutumispaikkaa.

Taustalla näkyy Hervanta - joka muutenkin on ympäristöään korkeammalla.

Kaikki ei ole miltä näyttää! Tuulten haltiat ovat armottomia tällä kerralla.
"Hieman jää sivuun", toteaa lentäjä laskeutumispaikaksi katsomastaan aukeasta.

Jyväskylään vievä rautatie ylittää tyylikkäästi moottoritien.

Toisen pallon lentäjä on nähnyt laskeutumispaikan - mutta missä se on? Eihän tuonne mahdu?! Ellei sitten rakennuksen katolle... :) Kauempana häämöttää Kaukajärvi

Löytyipä sittenkin... katu Hankkiossa. Mikä laskeutumispaikka! Näemme muutamien henkilöitten juoksevan pallon luo minkä jaloista pääsee.

Me jatkamme vielä hetken aikaa.
Kaukajärvellä järjestetään aika ajoin soutu- ja melontakilpailuja.

Kangasalan tie, etäällä häämöttävät Nattarin kerrostalot.

Suoraan eteemme osuu Vehmaisten koulun kenttä (kuvan yläreunassa oikealla). Se on tosin paljon ahtaampi kuin ohittamamme peltoaukea, mutta lentäjä on päättänyt laskeutua sinne. Nyt on aika ottaa tukeva ote, sillä...

... laskeudumme niin hyvää vauhtia, että katkaisemme kuusen korin hipoessa kentän reunalla olevien puitten latvoja. Koivut taipuvat kauniisti alta, mutta tukeva kuusi rysähtää poikki ja latvus putoaa maahan tyvi menosuuntaamme osoittaen.

Koska kuumailmapallossa ei ole jarruja ja se muutenkin toimii luonnon ehdoilla, on ainoa keino vaakasuoran vauhdin hiljentämiseen käyttää luontoa avuksi. Puu on tällainen luonnon suoma "jarru". Tulos riippuu tietysti paljon nopeudesta, puun paksuudesta ja siitä, mihin kohtaan puuta kori osuu. Lentäjän taidot joutuvat siinä koetukselle.

Tällä kerralla tärähdys oli melkoinen ja korissa olijat saivat kunnollisen ravistuksen. Vauhti kumminkin hiljeni siksi paljon, että tömähdimme kentän sorapintaan sen sijasta, että olisimme ehkä katkoneet kentän toisellakin reunalla olevia puita.

Olisiko tuossa hyvä joulukuusi?

Matkustajien apua tarvitaan jälleen korin siirtämiseksi pallon kaatamisen kannalta parempaan asemaan. Laskeuduimme kentälle sen poikkisuunnassa, joten koria on siirrettävä hieman "taaksepäin", jotta pallokangas ei tarttuisi toisen reunan puihin.

Kaikki päättyi kumminkin hyvin, kukaan ei loukkaantunut. Lentäjämme on tehnyt latvajarrutuksia ennenkin?