• Etusivu
• Tähän saakka
• Harrastuksia
• Haave todeksi!
• Linkkejä
• Vieraskirja

6.5.2006 - Synttärien viettoa ja kuumailmapallolentoa

Vuoden 2005 kolmannen lennon jälkeen olin aivan varma, että nyt riittää siltä vuodelta.

Vannomatta paras. Syksyn edistyessä rupesi mieli tekemään "ruskalennolle". Kuitenkin ilmojen haltiat olivat sopineet, että ei enää ainuttakaan lentoa tämän vuoden puolella. Kolme kertaa peräjälkeen lento peruuntui sääolojen takia, ja lokakuun lopulla yleisölennot muutenkin päättyvät. Olin kumminkin päässyt lentojen makuun, joten kovat vieroitusoireet alkoivat. Valkeni erittäin hyvin, miltä täytyy pinttyneestä tupakoitsijasta tuntua, ellei hän saa tiettyyn aikaan vetäistä aamusauhujaan. Eteen tuli kumminkin asia, joka päästi pahimmasta pälkähästä.

Seuraavana vuonna olisi minulla synttärit. Olin jonkin aikaa tuskitellut mielessäni, viettääkö niitä vai ei. Kymmenen vuotta aikaisemmin minulla ei ollut siihen minkäänlaista intoa, ja toisaalta tuntui, että ainakin yhdet juhlat on järjestettävä. Päätös kypsyi lopullisesti vieraillessani Kälviällä sisareni luona ja esittäessäni hänen perheelleen Kurun matkasta videon, jonka TV Tampere oli lähettänyt. Sisareni oli erittäin myötämielinen ajatukselleni.

Aikaa järjestelyihin olisi runsaasti. Rauhallisesti mietiskelin sopivaa kaavaa, jonka mukaan edetä. Laadin sisaruksilleni kirjeen, jossa esittelin ajatuksiani ja kerroin kuumailmapallolentojen tunnelmista. Tein myös kaseteille kopiot TV Tampereen ohjelmasta ja lähetin sen kirjeeni liitteenä. Silti mielessä väikkyi koko ajan epäilys, mahtaako kukaan edes ajatella osallistuvansa, että onko pallolento mahdollisesti hyvinkin pelottavan tuntuista? Vaihtoehto- ja täydennysohjelmiksi mietin erilaisia aktiviteetteja minigolfista aina ilmatyynyalusajeluun. Järjestelyjen lomassa ennätin käydä talvilennollakin helmikuun lopulla.

Eteen tuli tietysti paljon erilaisia asioita. Koska osa kutsuttavista asuu hyvinkin kaukana, oli järjestettävä ruokailu. Valitsin ravintolan, jossa en itse siihen mennessä ollut koskaan käynyt mutta josta olin kuullut paljon kerrottavan. Kävin siellä pariin otteeseen talven aikana ja miellyin heti paikkaan, joka kesällä olisi hyvin kaunis. Keskustelin ravintoloitsijan kanssa mm. ruokalistasta ja mietimme sopivaa päivää. Ehdotin 6.5.2006, joka sattui olemaan ainoa toukokuun vapaa lauantaipäivä. Eihän juhlaa välttämättä tarvitse viettää juuri varsinaisena syntymäpäivänä.

Seuraavaksi otin yhteyttä jo tutuksi tulleeseen Linnan Palloon ja pyysin tarjouksen ryhmälennosta. Nyt saatoinkin jälleen lähestyä kutsuttavia, tällä kerralla minulla oli jo hieman enemmän tietoa. Tiedustelin halukkuutta lennolle ja ruokailuun, laitoin myös valitsemani ruokalistan kirjeeni liitteeksi. Laadin valmiiksi taulukon, johon kirjoitin kaikkien kutsuttavien nimet sekä sarakkeet erilaisia merkintöjä varten. Näin pysyisin selvillä, kuka tulee ja mihin hän osallistuu. Oli myös katsottava jotain varaohjelmaa, mikäli lento ei sääolojen vuoksi toteutuisi.

Vähitellen rupesi saapumaan ilmoittautumisia. Tuon tuostakin ilmoitin Linnan Pallolle lennolle osallistuvien määrää, jotta he osaisivat varata tarpeellisen määrän kalustoa. Luku kasvoi kasvamistaan, joten he joutuivat ennen pitkää lainaamaan yhteistyökumppaneiltaan sekä kalustoa että lentäjiä.

Onnetar hymyili jälleen. Toukokuun kuudes päivä valkeni mitä kesäisimpänä. Viikkoa aikaisemmin olivat koivut puhjenneet lehteen ja nyt ne olivat lämpimien ilmojen johdosta kauneimmillaan. Vaikka muutama ei työ- ja opiskeluesteiden takia voinut saapua, oli kaikkiaan 24 tulossa ruokailuun ja peräti 22 lennolle. Tällaista menestystä en ollut sen suhteen osannut odottaa. Hyvä, jos kymmenen ilmoittautuu, ajattelin vielä paria kuukautta aikaisemmin.

Kello 13 aikaan kokoonnuimme ravintola Rustholliin yhteiselle lounaalle. Sen yhteydessä kerroin, mitä on tulossa ja totta puhuen jännitti hieman, jos vaikka joku vielä vetäytyisi leikistä.

En ollut suunnitelmissa ottanut huomioon muuta kuin mahdollisen huonon sään, jota varten olin järjestänyt kierroksen Finlaysonilla. Koska lennolle oli kokoontuminen vasta kello 19 aikaan, pystyimme viemään senkin läpi.

Jo hyvissä ajoin olimme sovitulla tapaamispaikalla hotelli Rosendahlin luona ja kun kesäteatterin parkkipaikalta näin autoletkan saapuvan nurmikon poikki johtavalle tielle, tiesin, että enää ei mikään voi mennä vikaan.

Nurmikolla alkoikin vilkas hyörinä. Kauniin kesäpäivän johdosta siellä oli paljon ihmisiä aurinkoa ottamassa ja piknikillä. Osa joutui siirtymään kauemmaksi, osa istuskeli koko ajan samalla paikallaan. Tottuneesti palloväki laittoi kalustoa kuntoon ja pian nousi pilottipallokin taivaalle näyttäen minne matka tällä kertaa veisi. Meidät jaettiin neljään ryhmään ja kullekin osoitettiin hänen paikkansa.

Nuorin osanottajamme halusi testata lentäjän osaston.

Lentäjä antaa tarkat ohjeet matkustajilleen mm. laskeutumisen osalta.

Pääsen viiden muun kanssa sini-puna-valkoisen pallon matkustajaksi.
Lentäjä näyttää, miten pallokankaasta otetaan oikea ote runkonauhojen kohdalta, kun sitä ruvetaan levittämään auki. Toimenpide nopeuttaa hiukan täyttämistä, sillä kankaan rypyt oikenevat helpommin kuin jos kangas vain olisi vedetty ulos säkistään.

Pallot pullistelevat kilpaa.
Nämä katselijat eivät vähästä hätkähdä :)

Näkymä pallon sisälle huipun kautta. Huippuventtiilin avausköydet saattavat olla edellisen lennon jäljiltä sekaisin, jonka takia ne täytyy käydä suoristamassa.

Pallokangasta on rypyssä vielä aika paljon. Lopullisesti se suoristuu kun huippuventtiili suljetaan, niin että ilma ei pääse karkuun.

Huippuventtiili suljetaan.

Yhden polttimen teho on noin 3,7 megawattia (5000 hevosvoimaa) - aika kuumat paikat.
Kummityttö pitelee kanssani pallon suuta auki.

Kun pallo rupeaa ilman lämmittämisen seurauksena nousemaan pystyyn, huippuköyden pitelijät pistävät hanttiin sen kuin kerkiävät. Velimiehet köyttä kiskomassa.
On siinä kuvaajallakin jännitettä kerrakseen.

Lentäjällä on varmaan jotain mielessään...

Kaasuhanat auki!

Nousun hetki on koittanut! Kello on noin 19:45. Neljäs pallo sijaitsee kuvaajan takana.

Pallot ovat niin suuria, että niistä on mahdoton saada sellaista "yhteiskuvaa", jossa ne näkyisivät kokonaan. Tarpeeksi lähekkäin ollessaan ne saattavat koskettaa toisiaan, mikä ei kuitenkaan haittaa ilmaan nousemista.

Seuranani ensin nousevassa pallossa on viisi muuta matkustajaa.

Lentäjien kesken on salaa sovittu, että juhlakalu nousee ensiksi ilmaan. Olen tietysti kovin otettu tästä huomionosoituksesta.

Koska pallot nousevat yksi kerrallaan, joutuvat muut odottelemaan jonkin aikaa. Olisikohan samanaikainen lähtö onnistunut tällaisesta paikasta? Pallojen etäisyys toisistaan kai olisi hyvä olla tällöin suurempi?

Hopeanvärinen pallo kuljettaa lentäjän lisäksi kahdeksaa henkilöä.

Pienimmän, punaisen pallon, kyydissä on kolme matkustajaa.

Viimeiseksi nousseen sinivalkoisen pallon kyydissä on viisi matkustajaa.

Lähtöpaikka on tyhjentynyt palloista. Maahenkilöstö pakkaa tavarat autoihin ja lähtee seuraamaan pallojen reittiä.

Pyynikin metsien laajuutta ei voi siellä vaeltaessaan aavistaakaan.

Viikinsaari, tamperelaisten suosittu kesänviettopaikka.

Kaikki pallot ovat päässeet ilmaan ja matka kohti Nokian kaupunkia voi alkaa.

Tampereen keskustaa etäisyydeltä.

Tällä hetkellä tämäkin pallo on jo eläkkeellä, kuten eräs  kyytiläisensäkin...

Raholan siirtolapuutarha aika korkealta. Sinivalkoinen ja punainen pallo näyttävät olevan kovin matalalla.

Näsijärvellä näkyy vielä jäitä. Keskellä oleva järvi on Tohloppi ja siitä oikealla Vaakkolampi.

Nousemme hetkellisesti 3000 jalan eli 914 metrin korkeuteen. Näköala on hulppea ja koko kaupunki on jalkojemme juuressa. Punainen pallo on paljon alempana ja mielenkiintoista on todeta, että noustessamme muut pallot näyttävät vajoavan.

3000 jalan korkeudesta suoraan alaspäin. Hopeanvärinen pallo näyttää olevan lähes maan pinnalla?

Mustavuoren laskettelurinteessä näkyy vielä lunta, vaikka se muualta onkin jo sulanut.

Ilmasta käsin saa hyvän kuvan läntisen ohikulkutien ja Nokiantien suuresta risteyksestä. Tie jatkuu Rajasalmen siltoja pitkin Pirkkalaan.

Kalkun kiertoliittymän takana häämöttää ajoharjoittelurata. Vasten aurinkoa on hankala kuvata. Seison korissa menosuunnan puolella, josta aurinko paistaa.

Idylli ilta-auringossa.

Ensimmäinen pallo laskeutuu noin tunnin kuluttua lähdöstä moottoriradan läheisyydessä sijaitsevalle Koukkujärven kaatopaikalle.

Palomiehet tulevat avaamaan portit ja saavat firman esitteitä - jos vaikka joskus toistekin tulee eteen vastaava tilanne, niin tiedetään, mistä on kysymys.

Silloin tällöin on lyötävä löylyä, että pysytään ilmassa!

Nokian kaupunkia.

Kapteeni katsoo horisonttihin - kumminkaan ei ole myrsky alkava vaan taivas kaartuu mitä kauniimpana.

Hätkähdyttävä näky! Vertauskohtien puuttuessa on vaikea sanoa, katsotaanko tässä ylös- vai alaspäin.

Puut heijastuvat kauniisti metsäjärven pinnasta.

Suunnittelemmelaskeutumista mutta sitten näemme hevosia, jotka pillastuvat helposti kuumailmapallon polttimen äänestä. Niinpä jatkamme vielä hetken aikaa.

Laskeudumme noin kello 21:20 Metsäkulmalle, erään tilan pellolle. Se on aika märkä, joten sinne ei voi autolla ajaa. Sen vuoksi talutamme pallon lähellä olevalle tielle, jossa auto jo meitä odottaakin. Palloa on kevyt siirtää, kun se pidetään pienellä korkeudella maan pinnasta.

Sillä aikaa kun lentäjämme tavanomaiseen tapaan neuvottelee maanomistajan kanssa, maahenkilönä toimiva Hannu Larimaa auttaa pallon tyhjennyksessä. Hän sanoikin, ettei ikinä olisi uskonut, että joutuu vanhalla iällään vielä konttaamaan...

Kaasupullot ovat aika jötkäleitä. Tässä pallossa niitä on neljä ja ne painavat noin 50 kg kappale.
Korin purkamisen aikana ajoi pienimmän pallon porukka ohitsemme. He olivat laskeutuneet varmaan aika lähelle meitä.

Työskentely sujuu ensikertalaisiltakin ihan hyvin.

Kello 23 maissa olemme jälleen kaikki lähtöpaikalla.
Päätösseremonia onkin tavallista juhlavampi. Kuohujuoman lisäksi saamme mehukasta täytekakkua, jonka päällä on koristeena suklaanapeista tehty kuumailmapallon kuva. Näin ollen se on varsinaista pallokakkua. Diplomeita on tällä kerralla jaettavana melkoinen määrä. Nuorin osanottaja on 8-vuotias.

Kanssani skoolaamassa veljeni, jonka takana kummityttäreni, sekä sisareni. Taaempana toinen sisareni.

Sain runsaasti myönteistä palautetta juhlien johdosta. Kukaan vieraistani ei ennemmin ollut kuumailmapallokyytiä nauttinut, joten tapahtuma oli heille varsinainen elämysmatka.

Voin vilpittömästi suositella hieman erilaista synttärien viettoa!