Kaijan sivut
21.9.2009 - Nokia -> Kangasala, Varsamäki
Tihkusateinen aamupäivä kääntyi iltaa kohti erittäin kirkkaaksi ja lentäjän
päästäessä Laukontorilla pilottipallon ilmaan näyttää ensin, että pääsemme
nousemaan Pyynikiltä, mutta pallo noustessaan ylemmäksi kääntyykin oikealle, joten
starttipaikaksi vahvistuu...
... Penttilänpuisto.
Tulisiko tästä edellislauantain lennon toisinto? Silloin oli lähtöpaikka myös Nokialla, lentoreitti kulki Hervannan yli ja laskeutumispaikka sijaitsi Kangasalla Varsamäentien varrella.
Sää osoittautuu mitä parhaimmaksi lentoa ajatellen. Tuuli on maanpinnalla melko
heikko, minkä osoittaa kohtisuoraan nouseva polttimen testiliekkikin.
Lentäjä Olli Luoma ohjeistaa huippuhenkilöitä.
Yhdellä puhaltimella kestäisi ison pallon täyttäminen tuskastuttavan kauan.
Lentoavustajat Hannu Larimaa ja Kai Leino.
Pallon suuta aukipitelevät henkilöt ovat välillä suorastaan "helisemässä",
sillä tuuli tarttuu herkästi täyttyvään pallonkuoreen.
Pallon tilavuus on 8500 kuutiometriä ja voi vain arvella millainen tulimyrsky
kuvussa riehuu 3,7 megawatin tehoisen polttimen lämmittäessä tuon ilmamäärän parissa
minuutissa 100-asteiseksi!
Loputkin matkustajat voivat nousta kyytiin.
Seikkailu alkaa noin kello 18:45. Kuin taikaiskusta olemme saaneet yleisöä
jonkin verran.
Urheilukentälläkin peli keskeytyy!
Kirkon ympäristössä puut alkavat jo vaihtaa väriään.
Nokian moottoritie Tampereen suuntaan.
Pitkäniemi
Rajasaarten lähettyviltä nousee ilmaan lokkiparvi.
Tekisikö mieli pysähtyä?
Soukonsaari Soukonlahdessa.
Turri
Nappaako?
Pirkkalan kirkko
Lehmät eivät ole moksiskaan polttimen äänestä. Ne ovat kai tottuneita
lentokoneitten jylinään?
Pirkkalassakin rakennetaan kovasti.
Vähäjärvessä on kaunis suihkulähde.
Kurikka - emme silti ole saapuneet Etelä-Pohjanmaalle :)
Tampereen keskusta jää aika pahasti sivuun, vaikka matkan alussa lentäjä
arveli, että kuljemme ihan sen päältä. Hän jopa rupesi epäilemään oppikirjojen
paikkansapitävyyttä :)
Variometri mittaa nousu- ja laskunopeutta. Nyt nousemme 2,7 m/s. Lennonjohto
pyytää nousemaan muun lentoliikenteen vuoksi, ja korkeimmillaan olemme noin 1,3
km korkeudella.
Suoraan kohti Hervannan keskustaa!
Siltakin on jo valmis.
Tällä kaasupullolla ei enää pitkälle lennettäisi...
Hervanta kuin tarjottimella :)
Hallila
Hervannan vesitorni on taas avoinna yleisölle oltuaan kaksi vuotta suljettuna.
Mahtaako siellä olla joku katselemassa lähestymistämme?
Ahvenisjärvi ei valitettavasti ole uimakelpoinen muille kuin sorsille ja lokeille.
Oikealla näkyvällä Suolijärvellä sen sijaan on suosittu uimapaikka.
Hervannan keskustaa, keskellä kuvaa Kauppakeskus DUO.
Etelä-Hervanta ja siitä alkavat laajat metsiköt. Oikealla ylhäällä väikkyy
Hervantajärvi.
Olemme olleet ilmassa vajaan tunnin ja lentäjä ilmoittaa, että ehkä tuon järven läheisen pellon seutuville laskeudumme, mutta vielä on edessä parit sähkölinjat.
Hän taitaa tietää, mistä on kysymys, kun laskeutui samoille seuduille pari päivää
sitten?
Siinä on ensimmäinen sähkölinja... Mutta sehän on tuttu! Eikös se mene Saarenmaantien poikki, ainakin tuolla vilahti auto?
Aivan oikein, tuo oikealle kääntyvä tie johtaa suoraan Saarenmaantielle.
Toisella sähkölinjalla herää kysymys, millainen turvaväli pitää korin ja
linjan välillä olla?
- Pallon korkeuden verran, vastaa lentäjä.
Muistelen pyöräretkiltäni, että Saarenmaantien poikki kulkee kaksi suurta voimalinjaa. Tämä on varmasti toinen niistä.
Vasemmalla näkyy Ahulinjärvi, oikealla Roine.
Vielä katsaus kauniiseen maalaismaisemaan...
Sitten on taas aika valmistautua laskeutumiseen.
- Sama tie kuin viimeksi, ilmoittaa lentäjä hakujoukoille.
Lentomme kesti noin 70 minuuttia.
Lentäjä kertoo edellisellä lennolla laskeutuneensa tien takana olevalle
sänkipellolle. Lentomme reitti taisi näin olla likipitäen sama?
Ennen pallon kaatamista lentäjä esittelee huippuventtiilin toimintaa. Hän vetää
avausköydestä, jolloin venttiili vetäytyy sijoiltaan alaspäin...
... ja vapauttaa sitten köyden, joten venttiili kuuman ilman nosteen johdosta
palautuu takaisin paikoilleen. Ulkopuoliset tukinauhat estävät sitä karkaamasta
kuvun ulkopuolelle.
Jälleen saamme kiinnostunutta yleisöä.
Lentäjä neuvoo vetämään nauhoista pallon kuorta alaspäin samalla kun hän alkaa
tyhjentää palloa ilmasta. Se kun poistuu ainoastaan huipussa olevan aukon kautta.
Tuuma tuumalta on ilman annettava periksi!
Apujoukotkin ehtivät nyt "vanhasta muistista" paikalle ajoissa, eikä
vasta sitten, kun kaikki on jo pakattu.
Tien ja pellon välissä on oja, josta ei oikein näe, kuinka syvä se on. Yli en
uskalla hypätä, sillä pari vuotta sitten kompastuin ojaan. Joten ei auta kuin kävellä
pellon reunaa sen toiseen päähän, täytyyhän jossain olla ylimenopaikka...
Kaukaapa se löytyikin!
Kuumailmapallolennon urheilullinen osuus saattaa olla tosi rankkaa.
Päätteeksi kaikki saavat ansaitun palkinnon!
Paluumatka alkaa noin 19:35.
| Sivulle Haave todeksi! | Seuraava lento | Sivua on päivitetty 6.2.2012 |
Kaija Tuuna 2012