• Etusivu
• Tähän saakka
• Harrastuksia
• Haave todeksi!
• Linkkejä
• Vieraskirja

25.-27.9.2009 - Inkala-Meeting

Sain tilaisuuden osallistua kuumailmapallokauden päätöstapahtumaan, joita on järjestetty vuodesta 1995 lähtien ja nyt on järjestyksessä 15. Inkala-Meeting. Perinteisesti ajankohta on ollut syyskuun ensimmäinen viikonloppu, mutta Gordon Bennett -kisan vuoksi (4.-12. pv.) tapahtumaa siirrettiin ja samaan yhteyteen liitettiin palloväen syyspalaveri. Luvassa on näin mielenkiintoista kuultavaa kilpailun tiimoilta.

Voidakseen osallistua lentotapahtumaan pitää kuulua johonkin tiimiin. Jyväskylän pallorallissa esitti lentäjä Vesa Lensu osallistumista Inkalan tapahtumaan, ja tiedustelin järjestäjiin kuuluvalta Olli Luomalta tätä mahdollisuutta. Epäilin näet voinko lainkaan osallistua, koska itselläni ei ole palloa :)! Hän esitti liittymistä Lensun tiimiin.

Asia sovittiinkin, ja näin on edessä taas uudenlainen ilmailutapahtuma.

Seikkailu alkaa jo Tampereen rautatieasemalla, jolla vallitsee melko tungos. Onneksi ostin junalippuni jo päivällä, sillä lähtöaika osuu pahimpaan perjantairuuhkaan. "Treffit" oli sovittu klo 17 Hämeenlinnan rautatieasemalle, joten tässä on viimeinen mahdollinen lähtöaika. Luoviminen täydessä vaunussa kysyy taitoa, varsinkin kun rappusilla ja eteistiloissakin istuu matkustajia. Onneksi sain kasseilleni kantoapua laskeutuessani vaunun yläkerrasta, jossa istuinpaikkani oli.

Historiallinen Inkalan Kartano sijaitsee Hattulassa, likellä Hämeenlinnaa. Rautatieasemalta sinne on matkaa noin 14 km. Ympäristö on tyypillistä hämäläistä maalaismaisemaa.

Pääsen Jaakko Virtasen kyydissä rautatieasemalta määräpaikkaan.

Vastaanotettuani majoitushuoneen näen ensimmäisen lennon olevan jo valmisteluvaiheessa. Niinpä liityn oitis muitten joukkoon.

Sää on lennolle ihanteellinen, vaikka Tampereelta lähtiessä hieman ripeksi vettä, samoin kuin Hämeenlinnassakin. Mikäli tuuli olisi ollut suotuisa, olisimme nousseet Linnan puistosta ensimmäiselle lennolle. Pukeuduin sen mukaisesti jo kotoa lähtiessä. Asua olisi tuskin ehtinyt vaihtaa ennen lentoa, jolle oli noustava mitä pikimmin, sillä aurinko laskee joka ilta edellistä aikaisemmin. Tällä tuulella olisimme kuitenkin ennusteitten mukaan joutuneet armeijan alueelle, joten suunnistimme suoraan Inkalaan.

Muita ei tänä iltana ole lennolle lähtemässä, vaikka muutama pallokunta on lisäksemme jo paikalle saapunut.

Tähänkö pitäisi mahtua neljä aikuista ihmistä - ja vielä yksi kaasupullo puuttuu varustuksista.

Kyllä siinä lihavat tyrkkii toisiaan... :)

Tero Haavistoinen, joka toimii avustajanamme, laittaa ankkuriköyden laukaisuvipua reilaan.

Pää piilossa kuin jäniksellä pensaassa... :)

Huippuköyttä hallitsevat Jaakko ja Matti.

Kevyesti ylös, kuten teksti pallon kuvussa lupaa.

Jaakko kyydissä

Yleisön edustaja (erittäin kokenut pilotti!) on bongannut kuvussa reiän ja väittää, että pallolla ei saisi määräysten mukaan lentää. Reikä on kuitenkin kuvun alaosassa eikä järin suuri, joten no hätä!

Tämä ei kuitenkaan ole kyseinen reikä, vaan rotaatioventtiili...

Gordon Bennett -kilpailuun osallistuneet Olli Luoma ja Ben Mattsson.

Nousu tapahtuu noin 18:12 melko ripeästi, ja pieni yleisöjoukkomme peittyy pian korin katveeseen.

Alajärvi, jonka rannalla Inkalan kartano sijaitsee. Järvestä on tässä näkyvillä vain pieni osa.

Kuva: Jaakko Virtanen

Inkalan kartanon päärakennus. Ruskaa on jo havaittavissa.

Edessä aukeaa Tömäjärvi ja ylitämme kohta Vanhan Härkätien.

Pilottiliekki sytyttää kaasun.

On tämä hienoa! Kuva: Jaakko Virtanen

Aluksemme heijastuskuva Tömäjärven kalvosta.

Sauna lämpiää.

Eku ja lentäjä Vesa Lensu.

Kuva: Jaakko Virtanen.

"Kotkat lentää joskus matalalla..."

Siirrymme piakkoin Lehijärven yläpuolelle. Golfkentän vasemmalla puolella kulkee Sattulantie, oikealla puolella Kalvolantie.

Kalastaja on niin keskittynyt laskemaan verkkojaan, että kysymyksemme Tuleeko kalaa? jää vaille vastausta...

Lokkiparvi nousee matalikolta, joten kalaa lienee tarjolla ateriaksi.

Pitkiä laitureita - ranta on matala?

Karjis (karjapoltin) toimintaan, sillä...

... edessä on karjatila.

Ylitämme sekä rautatien että valtatie kolmosen vielä monta kertaa tapahtuman aikana...

Tampereen suunta ja soralouhos.

Kaukana häämöttää Vanajanselkä, jolla Hopealinjan laivareitti kulkee.

Lentäjä suunnittelee laskeutumista edessä oleville pelloille. Alkaa jo hämärtää, sillä kello rupeaa olemaan liki 19.

Yleisömenestys on taattu.

Kummalle pellolle tuuli antaa meidän laskeutua?

Oikeanpuolimmaiselle pitäisi ottaa enemmän korkeutta sähkölinjan takia?

Ojassa...

... mutta ei sentään allikossa :)

Laskeudumme kello 19:05, joten noin 55 minuuttia olimme ilmassa. (Kuva: Jaakko Virtanen)

- Oletkos ennemmin ojaan laskeutunut? haluaa lentäjä tietää.

Eräällä lennolla laskeuduimme pellonojan reunalle, josta tuulenpuuska veti korin ojaan, jossa se kynti hetken pohjalla, kunnes nousi taas toiselle peltosaralle. Silloin oli kyseessä 10 matkustajan kori.

Toisen kerran taas 14 matkustajan kori jäi kohtisuoraan poikittain täynnä vettä olevan ojan päälle, toinen pää hieman alemmaksi. Onneksi kengät eivät kastuneet.

Ainutkaan autoilija ei ole pysähtynyt kysymään, että onko meillä ehkä jokin hätä...?

Pienellä pallolla on helppo laskeutua tällaiseen paikkaan. Vauhti pysähtyy varmasti eikä ole vaaraa joutua sähkölinjoihin.

(Kuva: Jaakko Virtanen)

Eku auttaa taluttamaan pallon paremmalle paikalle, jossa sen voi pakata. Poltin valaisee erittäin hyvin.

(Kuva: Jaakko Virtanen)

Pallon kupu tyhjätään ilmasta ja lentäjä ilmoittaa hakujoukoille laskeutumispaikan koordinaatit.

Tero ja Matti saapuvat paikalle 20 minuutissa.

Noin varttia vaille 20 olemme valmiit palaamaan takaisin Inkalaan.

Ensimmäinen lentomme on näin saatu päätökseen.

---

Majoitushuoneet on nimetty merihenkisesti: Kapteeni, Perämies, Purseri jne. Sisustuksessakin on käytetty merihenkisiä elementtejä.

Aamiaiselle pääsee kello 7...

... jonka jälkeen pihalla alkaa tapahtua. Kolme pallokuntaa valmistautuu aamulennolle.

Aurinkoa ja leppoisaa tuulta on luvassa, joten mikäs on lennellessä.

Jokin kokous siinä on käynnissä...

Niin alkavat taas puhaltimet pöristä...

... ja polttimet tohista.

Ensimmäinen pallo kurottelee taivaita kello 8:07.

Nousemme parissa minuutissa perään...
(Kuva: Jaakko Virtanen)

... mutta yksi ei näemmä haluakaan lähteä.

Maapohjan väri hehkuu voimakkaasti.

Hirvenmetsästysaika on käsillä ja joku keksii huomauttaa, että onneksi minulla on päässä punainen lippis, ettei luulla hirveksi.

Onko joku nähnyt taivaalla lentelevän hirviä - tai suuria, puhisevia sorsia?

Pari vuotta sitten lensimme aivan läheltä kaislikossa piileskelevien sorsanmetsästäjien ohi...

Onkohan tuossa syöttejä hirville?

Sivuutamme Lehijärven sen itäpuolelta.

Vanha kolmostie vie Hämeenlinnaan.

Junia voi bongata aika tiuhaan. Hetki sitten ajoi Pendolino etelään päin, tässä Intercity on matkalla pohjoiseen.

Hattulanselkä

Lentäjä saa kuningasajatuksen: jätetäänpä Kaija tuolle kivelle? :)

Fiilis saattaisi siinä tapauksessa hyvinkin olla kuin tunnetulla ruotsalaisella insinöörillä ja ilmapalloilijalla Salomon August Andréella, joka nousi kaasupallollaan ilmaan Tukholmassa lokakuussa 1894, joutui myrskyyn ja ajautui Suomen puolelle, Brunskärin lähelle Korppoon saaristoon. Siellä hän hyppäsi pienelle luodolle aluksestaan, joka näin keventyneenä meni menojaan. Luodon nimi on nykyisin Andréskär.

Korppoolaiset kalastajat lienevät olleet hämmästyksestä ymmyrkäisinä tullessaan tuona lokakuun aamuna verkkojaan kokemaan ja nähdessään luodolla kököttämässä frakkipukuisen ja silinteripäisen herrasmiehen, jolla ei ollut edes kenkiä jalassa - eikä minkäänlaista kulkuneuvoa lähettyvillä...

Onneksi tuo heitto osoittautuu lentäjän viljelemäksi savolaiseksi huumoriksi - jossa vastuu jää kuulijalle - ja niin jatkamme pysähtymättä matkaa Lehtosaaren yli mantereen puolelle, jossa jo näemme turvallisemman laskeutumispaikan.

Kaiken lisäksi meillä tänä aamuna on lentäjänä rättipää... :)

Hetkessä tulee mieleen, että onko vielä puujarrutuskin koettava... Ei kuitenkaan tällä kerralla.

Kaunis pelto siinä onkin vastassa.

Tero käy huippuköyteen ja pian on pallo maassa. Hiukan yli puoli tuntia olimme tällä kertaa ilmassa.

Teron lisäksi lennolla oli seuralaisenani Matti, jonka veli Jaakko sekä Eku ovat maahisina.

Näin saadaan kori kätevästi kyytiin ja paluumatkalle lähdetään puoli kymmenen maissa.

---

Vuorossa on palloväen syyspalaveri. Ohjelman perusteella luvassa on palkintojen jakoa ja seikkailuakin :)

Ilmapallotoimikunnan puheenjohtajan Esa Pakarisen (toinen raitapusero vasemmalla) lausuttua tervetuliaissanat kertoo Hannu Ansa Ilmailulaitokselta ilma-alusten (joihin kuumailmapallotkin kuuluvat) huollosta. Markku Roschier kertoo huoltotoiminnasta käytännössä.

Tämä osio kestää niin kauan, että sen päätyttyä pidetään lounastauko.

Pelaakohan Ben Mattsson kuumailmapallosimulaattoria? :)

Matkalentomalja on kuumailmapallolennon pituuskilpailu, jonka suoritusaika on 1.1.- 31.4. syystä, että talvella on mahdollista lentää päivällä ja näin tehdä pitkiä lentoja.

Pohjatuulipalkinto myönnetään erityisesti laatua ja turvallisuutta edistävästä toiminnasta.

Kaiketi odotetuin ohjelmanumero lienee selostus Gordon Bennett -kilpailusta, jossa tänä vuonna oli ensimmäistä kertaa suomalainen edustus. Olli Luoma valmistautuu selostamaan kilpailun kulkua. Rouvat kuuluivat joukkueeseen avustajina.

Kilpailu käytiin ensimmäisen kerran Ranskassa vuonna 1906 ja se on maailman vanhin ilmailukilpailu. Päämääränä on lentää lähtöpaikalta niin pitkälle kuin suinkin. Vuonna 2006 lähdettiin liikkeelle Belgiasta ja kymmenen palloa laskeutui Suomeen.

Tuulen kanssa tässäkin kilpailussa pelataan. Kilpailu alkoi Genevestä Sveitsistä, ja Suomi olisi ollut hyvin tavoitettavissa, mikäli tuulet olisivat olleet päinvastaisia kuin olivat!

Toinen tuuliennuste.

Suomen joukkue on lähtöjärjestyksessä ensimmäisenä.

Millainen lienee loppujärjestys???

Ranskassa puhaltaa Rhône-joen laaksoa pitkin Mistral-tuuli, joka on hyvin voimakas ja ulottuu Välimerelle asti. Suomalaisetkin kilpailijat joutuivat siihen, jolloin lentonopeus oli korkeimmillaan 102 km tunnissa.

Päivä, yö ja seuraava aamupäiväkin vierähtivät merellä ja iltapäivällä voitiin todeta: "Maata näkyvissä!". Se oli Algerian rannikko. Noin viiden kilometrin päässä siitä tuuli kääntyi rannikosta poispäin, ja kilpailijamme pääsivät rantaan sopivasti korkeuksia vaihtelemalla.

Olisiko heillä ollut mahdollisuutta päästä rannikon suuntaisesti länteenpäin ja ehkä Espanjan rannikolle - ja näin päässeet voittamaan kilpailun?

Laskupaikassa ei ollut valinnan mahdollisuuksia - eikä ilmaankaan voi jäädä...

Kuva osoittaa havainnollisesti, millaista hajontaa kilpailussa oli. Punainen kyltti osoittaa lähtöpaikan ja keltaiset laskeutumispaikkoja.

Voittajille - Ranskan ykkösjoukkue - kertyi matkaa 1587 km ja toiseksi tulleelle Sveitsin ykkösjoukkueelle 17 km vähemmän. Kolmas oli USAn kakkosjoukkue, 1528 km. Siinä oli kakkospilottina nainen.

Suomi, Itävalta ja Belgia jäivät ilman tulosta, koska ne laskeutuivat kilpailualueen ulkopuolelle. Suomalaisten suoritus otettiin kuitenkin huomioon, olihan se ensimmäinen kaasupallolento Euroopasta Afrikkaan (he laskeutuivat ensimmäisinä). Matkaa kertyi 1041 km, mikä oikeutti 9. sijaan. Kaikkiaan kilpailussa oli mukana 16 pallokuntaa.

Jan Fröjdman kertoo tunnelmia kuumailmapalloilun EM-kilpailusta, jotka pidettiin Ranskassa.

---

Kello 16 maissa aletaan jälleen valmistautua lennolle, jolle tällä kerralla osallistuu enemmän porukkaa.

Keli on jälleen mitä parhain, aurinkokin paistelee silloin tällöin.

Nelijalkainen yleisö on erittäin seurallista.

Alus tarvitsee polttoainetäydennystä. Lienevätkö kärryissä olevat halot varapolttoaineeksi? :)

Ruusut kukoistavat Inkalan pihalla.

Korin jakavat lisäkseni Minna ja Arska.

Taatusti tukeva ankkurointi!

Olen majoittuneena taustalla näkyvässä rakennuksessa.

Tässäkin lihavat tyrkkivät toisiaan - eivätkä millään meinaa mahtua kuvaan :)

Pitihän tämäkin kokea, miltä tuntuu tunkea pallojen välistä toiselle puolelle. Vasemmanpuoleinen pallo on löysempi kuin oikeanpuoleinen, joten sen kangas antoi myöten ja rupesi uhkaavasti peittämään alleen. Siinä tuli kiire! :)

"Pallorallikuski" Oiva Peltokangas on myös paikalla, vaikkakaan ei oman pallon kanssa.

Noin kello 17:08 nousemme aurinkoiselle taivaalle. Pallot vaikuttavat ihan sieniltä töröttäessään maassa pystyssä :)

Viereisellä pellolla on lisää palloja. Vaikka on sanottu, että salaa ei pallolla pysty ilmaan nousemaan, näyttää yksi päässeen ainakin minun huomaamattani ivahtamaan :)

Siellä se jo kaukana kiitää...

Kohtapa on taivaalla tungosta.

Alajärvi auringon syleilyssä.

Pallojen tanssia

Mitali maistuu hyvälle :)

Kamerarikko ei olisi voinut pahempaan aikaan sattua, joten omat kuvani päättyvät tähän. Kertomus ei suinkaan pääty! Olimme suunnilleen lentomme puolessa välissä ja näytti, että pääsemme tähänastisista kaikkein lähimmäksi Hämeenlinnan keskustaa.

Tästä lähtien kuvat: Vesa Lensu.

Arska on erittäin kokenut kuumailmapallo- ja purjelentäjä.

Pian näkyikin edessämme hitaasti lähestyvä Aulangon näkötorni. Siitä lentäjä saa jälleen kuningasajatuksen.

Ahveniston moottorirataa tuhatta ja sataa kiertävät autoilijat eivät varmastikaan joutaneet luomaan silmäystäkään hitaasti lipuvaan ilma-alukseemme.

Hyppyrimäki, jonka edellisellä lennollamme näimme hyvän matkan päästä, näyttää olevan aivan vieressä.

Ohitamme Tiiriön liikekeskuksen sekä Pälkäneentien ja kolmostien risteyksen...

... ja saavuimme matalalla lentäen omakotialueelle, jolla näkyy hyvin paljon vilkuttelevia ihmisiä. Vilkutamme tietysti takaisin ja lentäjä kumartuu korin reunan yli kuuluttaen, että menemme Aulangon hotellin terassille kaljalle!

Hotelli Aulanko - FlyIn-tehtävän maali!

Laskeuduimme vesistön ylitettyämme tenniskenttien viereiselle kynnöspellolle noin 17:42. Kori otti muutamia pomppuja pellon pinnasta ja yritettyään pariin otteeseen kaatua jää kuitenkin pystyyn. Laskeuduimme juuri sopivasti, sillä jonkin ajan kuluttua voimakas tuulenpuuska ravisutti puita.

Alus siirrettiin pienen matkan päähän nurmikolle ja hetkessä sen luo kertyi pieni yleisöjoukko, jolle selostimme laitteen toimintaa.

Terassilla onkin mukava siemaista juomaa ja lähetellä tekstiviestejä, että taas me lennettiin!

Kolmannelle lennolle osallistuneet pallot ja pilotit. Kuvat: Jaakko Virtanen.

OH-TKP - Ben Mattsson

OH-DCI - Jukka Kujala

OH-IDC - Olli Luoma

OH-DCF - Mikko Kujala

OH-OVI - Vesa Lensu

OH-MLP - Jouni Ojala

OH-SKK - Hans Strömberg

OH-DEF - Anu Hopia

---

Sunnuntaiaamu valkeni aika sumuisena mutta siitä huolimatta pieni joukko ihmisiä tähyili toiveikkaana taivaalle. Sumu pysytteli sitkeästi järvellä vielä, kun oli aika siirtyä aamiaistarjoilun ääreen.

Rautatieasemalle pääsin mukavasti muitten kotimatkalle lähtevien kyydissä ja ehdin vielä kello 10:11 Tampereelle lähtevään junaan.

Suuret kiitokset lentäjällemme Vesalle mahdollisuudesta osallistua tapahtumaan kuten myös kuvista, sekä matkakumppaneille: Minna, Eku, Tero, Matti, Arska ja Jaakko, jolle erityiskiitos hyvistä kuvista.

Samaten kiitos Inkalan kartanolle majoituksesta ja mainioista ruoista.

Sivulle Haave todeksi!

Seuraava lento

Sivua on päivitetty 15.11.2015