Takapakkia oli tullut heinäkuussa kahdesti. Aamulennolle 13. päivä ilmoittautui ainoastaan neljä halukasta ja 19. päivä jouduttiin kovien tuulenpuuskien takia keskeyttämään lennon valmistelu pallon kylmätäyttövaiheessa.
Kuumaa Huumaa -tapahtuma piti jännityksessä monta päivää etukäteen. Lähinnä säätilan takia, sillä ennusteissa oli luvassa ukkosta ja sadetta kyseiselle päivälle. Ennusteet kuitenkin paranivat mitä lähemmäksi heinäkuun viimeinen viikonloppu tuli.
Panssariprikaatin pal... eh, esittelykalusto saapuu Linnan puistoon.
Tällainen tykki sieltä ilmestyi näytille...
... kuin myös tuhottaviksi tarkoitettuja lennokkeja!
Näitten lennokkien on puolestaan tarkoitus pysyä mahdollisimman pitkään ehyinä :)
Tuulipussien osoittamasta ilmansuunnasta on odotettavissa
laskuvarjohyppääjiä.
Kaunis ja hallittu laskeutuminen.
Hyppynäytöstä seuraa varjon pakkaamisnäytös, joka kerää hetkessä katselijajoukon.
Poikien mielenkiinto kohdistuu aivan muualle. Mitähän kummaa tuolla oikein
on?
Muistuttaa kovasti kuumailmapalloa... mutta mitä onkaan tuolla takana, jota Olli Luoma ja Hannu Larimaa niin innokkaasti tutkivat?
Olisiko lopulta keksitty keino viis veisata tuulen suunnista? Lennoilla on
toisinaan otettu puolitosissaan puheeksi, että eikö korin reunaan voisi kiinnittää
puhaltimen, jolla palloon työnnetään ilmaa, ja ohjailla sen avulla pallon kulkua?
Normaalisti potkuri kiinnitetään laitteeseen vasta, kun pallo on pystyssä.
Moottoroitu kuumailmapallo (MOKU) on eräänlainen kuumailmapallon ja moottoroidun varjoliitimen (MOVA) risteytys. Siitä on olemassa korillinenkin versio, mutta tässä istutaan täysin avoimessa tilassa lantiovöiden paikallaan pitäminä.
Lentäminen - ja varsinkaan ohjaileminen - ei onnistu kovalla tuulella, joten
täällä MOKU jää esittelyasteelle.
Valkoisessa laatikossa on polttimen sähköisen käynnistyksen akku, joten laitteen voi sekä sammuttaa että käynnistää lennon aikana.
Moottori on merkkiä Zenoah, 250 cm3, 22 hevosvoimaa.
Se toimii!
Polttimen testausta todistavat myös Olli Luoma, Tero Haavistoinen, Vesa Lensu, Markku Mäntylä ja Erkki Mäntylä.
Kaasupulloissa riittää tehoa noin 1,5 h lentoa varten, joten pystytettäessä
käytetään ylimääräistä pulloa.
Juha Kaunisto ja Vesa Lensu kiinnittävät pallon kupua paikalleen.
Ilmailutapahtuma tästäkin kehittyy, sillä samaan aikaan on taivaalle
nousemassa matkustajapallo.
- Oh, nou! saattaa moni huudahtaakin nähdessään tämän aluksen lennollaan...
Matkustajapallo on jo kerinnyt kauaksi, kun lentäjä Juha vielä varmistaa
säätiedot. Odotettavissa lienee, että MOKU saavuttaa pelkästään tuulen työnnöllä
etenevän aluksen helposti?
"Takatuuppari" nostetaan paikalleen. Alaosassa näkyy sen polttoainesäiliö, jonka tilavuus on 10 litraa. Sillä voidaan konetta käyttää noin 1,5 tuntia.
Potkurin halkaisija on 120 cm.
Palloa ohjataan kääntelemällä potkuria sivulla näkyvien vaijereitten avulla. Pääsen lopputarkastuksen ajaksi alukseen painoksi ja näin testaamaan sitä eli ottamaan kylmätyypit :)
(Kuva: Kai Leino, joka on matkustajapallon apuhenkilö)
Lentäjäsankarit Juha ja Vesa ovat valmiita seikkailuun! Markku Mäntylä
avustaa ja Jaakko Virtanen kuvaa.
Näin käynnistyy OH-NOUn ensilento 22.7.2009 kello 20:50 - aikamoisen pörinän
saattamana.
Alus kaartelee hetken lähtöpaikan yläpuolella mainoslakanat lepattaen ja suuntaa sitten matkustajapallon perään...
Laite on valmistettu Ranskassa ja pallon kupu on tilavuudeltaan 1500 m3. Näin ollen tuuli tarttuu siihen erittäin herkästi, ja lentäminen suoraan vastatuuleen onnistuu, mikäli tuulennopeus on enintään 5 solmua eli 2,5 m/s.
Rotaatioventtiili on myöhemmin rakennettu tehtaalla. Sen vaikutus on aika pieni.
"Kori" painaa 25 kg ja kupu 70kg.
Takaisin Hämeenlinnaan ja Linnan puistoon, jossa Panssarisoittokunnan varusmiesorkesteri esittää repäisevää musiikkia.
Ilman lisäksi vesi on näitten koneitten elementti.
m/s Silver Moon on iltaristeilyllä.
Pilottipallo enteilee siitä, että ihan kohta on luvassa kuumailmapalloristeilyä.
Tuuli on hiljakseen laantumassa, vaikka vielä puuskia ilmeneekin.
Kaikkiaan 24 matkustajaa on pyrkimässä taivaalle, ja heidät jaetaan 10 ja 14
henkilön ryhmiin.
Isompaa ryhmää - johon kuulun - luotsaa Olli Luoma, ja lentoavustajinamme
toimivat Kai Leino ja Joonas Ylitalo. Pienemmän ryhmän pilottina on Veini Ravantti
avustajanaan Hannu Larimaa.
Pallokalustot etsivät paikkaansa taaemmalta nurmialueelta - jonka ne
kuitenkin täyttävät kokonaan.
Harjoitteluvaiheen jälkeen seuraa pitkähkö tauko, sillä tuulen puuskat ovat vielä
sellaisissa lukemissa, että lennon jatkaminen on epävarmaa. Lentäjämme on lähtenyt
neuvotteluun lentäjäkollegojensa kanssa, ja apuhenkilöt vitsailevatkin, että palaako
hän mahdollisesti selkäsaunan saaneena takaisin? Hän oli kuulema luvannut, että
lentosää on erinomainen.
(Kuva: Jaakko Virtanen)
Lentäjä palaa hyvissä voimissa takaisin ja näin voi historiallisten ilma-alusten
lennon valmistelu jatkua historiallisen Hämeen Linnan kupeessa, noin varttia vailla 21.
Historialliset koneet kaartelevat yläpuolella.
(Kuva: Jaakko Virtanen)
Matkustajapallot täyttyvät hyvää vauhtia.
(Kuva: Jaakko Virtanen)
Jo pitkään olen valinnut helpoimman tavan koriin menemisessä - ja sitä paitsi
tällä tavalla saa hyvin valituksi parhaimman paikan :)
Puiston toisella puolella pullistellaan myös.
Veini Ravantti ehättää matkustajineen taivaalle ensimmäisenä, noin viisi yli 21.
Mikäli tuulenpuuskat tästä kovin äityvät, on vielä mahdollisuus vetää köysistä...
Ben Mattsson ottaa shamppanja-lähdön. Pallo nousee niin vauhdikkaasti, että se
litistyy ilmanvastuksen voimasta samalla kun leviää pallon sisällä olevan ilman
painaessa sivuille.
Lentäjä pyytää yleisöltä apua korin pitelemisessä, ja työhön tarttuu myös
Katja, joka toimii kesän ajan toimistosihteerinä Linnan Pallolla. Hänen mukaansa
oikein mukava ja taatusti "erilainen" kesätyöpaikka :)
Hämeenlinnan oman pallon pilottina on hausjärvinen Jouni Ojala, joka on Hämeenlinnan
Ilmailukerhon uusia lentäjiä.
Meidän vuoromme koittaa noin 21:11. Veinin pallon noususta tuntuu olevan kovin
kauan...
... ja siinä välissä kerkisi kaksi muutakin nousta. Kaukana nekin näyttävät
jo olevan.
Nousumme Jaakko Virtasen ikuistamana.
Vuoroaan odottelevat vielä Anu Hopia ja salolainen Hans Strömberg (sininen pallo).
Siinä porskuttaa IC 93 kohti Tamperetta - lähtöaika sama kuin meillä...
... mutta mitä sanoikaan lentäjä tuolla alhaalla lentosuunnastamme kohti
eteläistä...??
Ylitämme rautatien. Emme näin kulje etelään päinkään!
Hotelli Aulanko, Aulanko ja Hattulanselkä
Aulangonjärvi
Kaupungin keskusta
Katumajärvi
Seuraamme koko ajan valtatien 10 suuntaa - joka ei ole etelää nähnytkään :)
Keskellä Matkolammi ja kauempana Kankaistenjärvi.
Kaupungin keskusta jää taaksemme.
Näkymät ovat todella upeat. Kesäinen luonto näyttää parhaat puolensa.
Lentäjä saa puhelintiedustelun, onko nyt kyseessä joku kilpailu, kun taivaalla on
monta palloa?
Kaksi hakuautoa valtatie 10:lla. Kurssimme näyttää vievän siitä oikealle.
Tervasaari ja Mustikkasaari Kankaistenjärvessä. Metsäistä näkyy täälläkin
olevan!
Kaksi hirveä näkyy alapuolellamme. Puut näyttävät ihan sammalnyppylöiltä.
Valtatie 10:llä on autoilija pysähtynyt meitä katselemaan. Vastaan tullut
motoristi sen sijaan heilutti molemmilla käsillään tervehdykseksi.
Eteläisen risteys, kuuluu erään kanssamatkustajan kommentti. Tässäkö
sitten on se lentäjän eteläinen :) ?
Jo laskua tehnyt toinen matkustajapallo nouseekin ylemmäksi samalla kun me
saamme yllättäen kehotuksen valmistautua laskeutumiseen.
Olemme kuitenkin olleet ilmassa vasta 45 minuuttia. Lentäjän mukaan edessä on
metsätaivalta ainakin puolen tunnin ajaksi...
Seuraa jälleen pallon talutusoperaatio viljapellolta hieman avarammille
aukeille, jossa pallon pakkaaminen on helpompaa.
Hakutehtävä taisi olla tällä kerralla äärimmäisen helppo. Aivan
kuin lentäjä olisi tarkoituksellisesti seurannut koko ajan valtatien linjaa?
Hieman näyttää olevan rattaissa säädettävää, mutta eiköhän se tästä?
Laskeutumispaikkamme sijaitsee Hauhon Eteläisessä, jota lentäjä lähtöpaikalla tarkoitti - tai Hämeenlinnaahan se taitaa nykyisin olla. Näin on jälleen osoittautunut, että matkailu avartaa!
Noin 22:30 olemme valmiita palaamaan takaisin lähtöpaikallemme. Lentomatkaa
kertyi vajaat 17 kilometriä.
Arvelin, että kerkiän hyvin Tampereelle kello 23:35 lähtevään IC-junaan, joka on viimeinen tämän vuorokauden puolella. Sitä edeltävä Rovaniemen pikajuna on myöhässä mutta tulee kuitenkin noin 10 minuuttia ennen IC:tä, joten hyökkään siihen toiveissa päästä Tampereella jo kello 00:10 rautatieaseman ohi Hervantaan menevään linja-autoon. Muutoin joutuisin odottelemaan puoli tuntia. Ostaessani konduktööriltä matkalippua tiedustelen junan tuloaikaa Tampereelle, ja saan vastaukseksi, että noin kello 24.
Kuinka ollakaan, tämäkin juna vitkuttelee niin kauan, että niukinnaukin myöhästyn aikomastani linja-autosta. Ei siten auta kuin kävellä Keskustorille odottelemaan kello 00:40 lähtevää vuoroa...
Sivulle Haave todeksi! | Seuraava lento | Sivua on päivitetty 6.4.2012 |
Kaija Tuuna 2012