• Etusivu
• Tähän saakka
• Harrastuksia
• Haave todeksi!
• Linkkejä
• Vieraskirja

24.6.2009 - The 1st MidNight Balloon Rally - Jyväskylä

Päätöksen osallistumisesta keskiyön palloralliin tein heti kuultuani, että sellainen järjestetään.

Lentolipun tilasin ja huoneen retkeilyhotelli Laajarista varasin helmikuussa.

Olen tottunut tilaamaan lentolipun suoraan lennättävältä firmalta mutta tässä tapauksessa lippuhommat on ulkoistettu yritykselle, joka nimensä mukaisesti tarjoaa erilaisia kokemuksellisia tapahtumia. Hyvin lipun hankkiminen sieltäkin sujui.

Jo Kuumassa Huumassa olin saanut lentää usean pallon kanssa, ja tässä tapahtumassa palloja olisi huomattavasti enemmän. Tapahtumalla on myös vahva kansainvälisyys, sillä siihen osallistuu 25 pilottia ja 17 palloa viidestä eri maasta. Ulkomaisia edustajia tarjoavat Iso-Britannia, Kiina, Liettua ja Viro. Erikoisuutena on lentävä sauna - Suomessa kun ollaan!

Lentoja voi seurata netin välityksellä, samaten eri mediat tulevat tekemään tapahtumasta juttuja.

Aurinko nousee tähän aikaan Jyväskylässä noin kello 03:21 ja laskee noin kello 23:13, joten pallolentokorkeuksilla on vielä hyvin valoisaa.

Etukäteistiedustelut antoivat pallojen nousupaikaksi Laajavuoren. Näin ollen kuvittelin ehtiväni ajoissa perille kello 15:05 Tampereelta lähtevällä junalla (Jyväskylään tuloaika kello 16:41), sillä pallot nousisivat vasta kello 23 maissa. Jyväskylän tapahtumia netistä katsoessani päätin kuitenkin lähteä jo kello 12:05, koskapa löysin sopivan laivaristeilyn jolle osallistua. Näin ollen piti kiirettä ehtiä ajoissa rautatieasemalle. Aurinko paistoi täysillä Tampereella junan nytkähtäessä kohti Jyväskylää.

Määräasema noin kello 13:50. Ensiksi katse kiinnittyy laiturin märkään pintaan ja vesilammikkoihin muodostuviin renkaisiin. Jyväskylässä sataa! Puhelu lentäjä Oiva Peltokankaalle antaa kumminkin toiveita paremmasta. Kyseessä on nopeasti ohi menevä ukkoskuuro.

Taivas näytti kuitenkin kovin synkältä mutta jo kolmen tunnin kuluttua, kun suunnistamme kohti hotelli Peurunkaa, joka oli tuuliolosuhteitten vuoksi valittu tukikohdaksi, taivas selkeneekin hyvää vauhtia. Siinä välähtää mieleen, että olisin auttamattomasti myöhästynyt alkutapahtumista, mikäli olisin lähtenyt alkuperäisen suunnitelmani mukaan, ja sitä paitsi Peurunkaan pääseminen olisi tuottanut tuskaa. Laivaristeily saa nyt jäädä odottamaan!

"Pääkallonpaikalla" on täysi säpinä päällä. Lentokarttaa tutkimassa ovat yleisöä lennättävä Oiva Peltokangas ja tapahtuman johtaja Vesa Lensu.

Kartat päällystetään muovilla käsittelyn helpottamiseksi. Aivan kuin olisin nähnyt vastaavaa tehtävän jossain aikaisemminkin...

Virallisen tapahtumapaidan myötä nousee fiilis aivan uusiin ulottuvuuksiin. Tulee ihan uudella tavalla koetuksi urheilijoiden kisa-asujen samoin kuten esimerkiksi sotilasunivormujen merkitys...

(Kuva: Jaakko Virtanen)

Pilotit saavat paidan lisäksi nimellään varustetun liivin ja erittäin tarpeelliseksi osoittautuvaa hyttysvoidetta sekä ulkomaalaiset pilotit kännykkäänsä asennettavaksi SIM-kortin, jolla on suomalainen Prepaid-liittymä.

Tapahtuman virallinen valokuvaaja Jaakko Virtanen saalistaan tutkimassa.

Jossain vaiheessa rupeaa kaikille tuntumaan, että olisi ruoan paikka, joten tarjoutuu hyvä tilaisuus samalla tutustua hieman ympäristöönkin. Palloväki asustaa Laukaalla sijaitsevassa leirikeskus Multamäessä. Peurunkajärvi välkehtii kirkkaassa auringonpaisteessa ja mielessä käy, että ollapa uimapuku matkassa...

Vanha kiinalainen viisaus on sovellettavissa lähes kaikkeen.

Liettuan pallokunnan kalustossa on tapahtuman teeman mukainen koristelu. Lentäjänä on Aurimas Vengrys.

Tiedotustilaisuuksia eli briifinkejä (briefing) pidetään tarpeen mukaan. Yleisbriifingissä käydään läpi sääntöjä sekä tapahtuman järjestelyjen pääpiirteitä, kuten myös säätietoja, lentotoimintaa sekä turvallisuusseikkoja.

Tärkeimmät henkilöt ovat tapahtuman johtajan lisäksi lentojen johtaja, turvallisuuspäällikkö, pallojen polttoaineen eli kaasun jakelusta vastaava henkilö sekä maanomistajien yhteyshenkilö.

Maahenkilöitten on otettava huomioon, että auton eteen saattaa pongahtaa tien sivusta hirvi jos toinenkin. Suurimmillaan hirvivaara on tunti auringonlaskun jälkeen.

Pilottien taas on tiedostettava sähkölinjavaara. Vaikka auringon laskettua taivaalla on valoisaa, vallitsee maan pinnalla hämärä, johon ensimmäiseksi hukkuvat sähkölinjat.
Myös tien vieressä saattaa kulkea sähkölinja, joka voi jäädä helposti huomaamatta esimerkiksi metsän yllä lennettäessä ja suoritettaessa puujarrutus tielle laskeutumista ajatellen.

Kuulijajoukko on tarkkana kuin porkkana...

Korjattu heinäpelto on hyvä laskeutumispaikka. Samoin tilatiet ja muut vähäliikenteiset tiet, hakkuuaukeat teitten varrella ja turvetuotantoalueet, joille kuitenkin on vältettävä ajamasta, joten palloa joutuu taluttamaan. Turve voi syttyä helposti palamaan.

Veteen laskeutumista on samoin syytä välttää. Numerot, joihin hätätilanteissa voi ottaa yhteyttä, ilmoitetaan.

Pystymetsään laskeutumisesta seuraa ankaraa raadantaa, ja pallon kuorikin voi siinä rikkoutua.

Tapahtuman johtaja kertoo omia kokemuksiaan metsälaskeutumisesta, ja ovat ne aika hurjia... :)

Korjaamattomia peltoja pitää välttää niin hyvin kuin mahdollista.

Pilotit saavat ohjeet, miten menetellä tyytymättömän maanomistajan suhteen.

Karjatilat ja hevostallit on merkitty kartalle, ja niitten yli on lennettävä vähintään 500 m korkeudella sekä käytettävä karjapoltinta.

Kiitokset infopaketin tekijöille!

Lentojen johtaja Risto Jalava.

Vaikka tämä tapahtuma ei ole varsinainen kilpailu, niin pitäähän sitä kuitenkin ihan nimeksi hieman kisata...
Kuumailmapalloilla ei juuri nopeudessa voi kilpailla, sitäkin paremmin tarkkuudessa. Pilotti saa lennolle mukaan pieniä yleensä hiekalla täytettyjä pusseja eli striimereitä (streamer), joilla on noin metrin pituinen kankainen häntä. Tällaisen pilotti pudottaa ennalta määriteltyyn maaliin, ja mitä lähemmäksi hän osuu, sitä parempi on tulos. Striimeriin on tietysti merkitty kilpailijan tunnukset, jotta tiedetään, kenen se on.

Mutta sitä ennen täytyy valmistaa striimerit. Hätätilassa tarkoitukseen käy parhaat päivänsä nähnyt lakana, joka halkaistaan pituussuunnassa kahdeksaan kaistaleeseen ja nämä vielä katkaistaan kahtia. Näin saadaan 16 lyhyempää kaistaletta, jotka tällä kerralla riittävät hyvin.

Painoksi haetaan pieniä kiviä, jotka kiedotaan kankaan sisään ja taitos niitataan kiinni.

Nyt joku keksii, että tässä sitä olisi sukkahousuille uusi käyttökohde! Ei kuin Niksi-Pirkkaan ehdotus: Sukan terään sopiva määrä hiekkaa ja yläpuolelle solmu, niin jopa on striimeri valmis.

(Tämä ja edellinen kuva: Jaakko Virtanen)

Tapahtuman johtajan kännykkä pirisee taukoamatta...

Tauon jälkeen jatketaan infoa, ja pilotit merkitsevät striimerinsä.

Seuraa sääkarttojen analysointia. Tuulen suunta on muuttunut, ja aikaisemmin suunniteltu lähtöpaikka on vaihdettava.

Noin 21:30 ollaan valmiita siirtymään lähtöpaikalle.

Vesa Lensu, joka nousee ensimmäisenä ja myös laskeutuu ensimmäisenä ja jonka koriin kisailijat yrittävät pudottaa striimerinsä, on varustautunut kypärällä sen varalta, että striimeri osuisi päähän. Hän on varmuuden vuoksi julistanut, että suoritus hylätään, mikäli näin pääsisi tapahtumaan!

Noin kello 22 ollaan lähtöpaikalla, joka sijaitsee Leppävedellä. Paljon tilaa tarvitaan 12 pallon pystyttämiseen.

Sää on edelleen mitä kaunein ja leppoisin - paitsi että hyttyset rupeavat syömään elävältä. Onnekseni on lentoasunani hyvin suojaava tuulipuku. Pitkähihainen takki siis päälle, vaikka sitä muuten ei tarvitsekaan eivätkä hyttyset lennä pallon korkeudella...

Pilottipalloa seurataan televisiokamerankin kanssa.

Kas - viimevuotisia tuttuja! Uusi pallokin heillä näyttää olevan.

Tässä ei ole shamppanjaa sen koommin kuin juomavettäkään, vaan kyse on merkinannosta. Kuka tämän systeemin on keksinytkin, on ollut erittäin fiksu. Lippu kun ei juuri minnekään näy varsinkaan heikossa tuulessa...

Kun on jotain tiedotettavaa suurelle joukolle, mikään pillin vihellys tai huuto ei kuulu pörisevien puhaltimien ja tohottavien polttimien keskellä. Ratkaisuksi on keksitty tankoon vedettävä muovisanko, jonka väri vaihtelee tilanteen mukaan. Se näkyy kauas ja tulkintakin on yksiselitteinen.

Punainen - Lentoonlähtö ja kuumatäyttö kielletty. Kylmätäytön voi aloittaa.
Vihreä - Voi aloittaa kuumatäytön.
Pinkki - Lisäbriifinki merkinantotangon luona.
Musta - Lento peruttu.

Näitten lisäksi on vielä starttimestarien käytössä käsimerkkejä, joilla he kommunikoivat pilottien kanssa.

Tungos on melkoinen ja tiedotusvälineitten edustajat saavat olla tarkkaavaisia, että pääsevät haluamiensa henkilöitten kanssa juttusille.

Tapahtumaan osallistuu kaksi naispilottia, joista tässä on Anu Hopia keskustelemassa avustajansa kanssa.

Dan Wang tulee Kiinasta.

Sana vaihtuneesta lähtöpaikasta on levinnyt ja noin varttia vailla 23 on tien vierusta täynnään autoja.

Varsinaisella aitiopaikalla ovat kuitenkin paramotoristit moottoroituine varjoliitimineen, joitten avustuksella he kiertelevät tapahtuma-alueella. Aika pörinän he saavatkin aikaan.

Tunnelma lähtöalueella on melkoinen!

Matkustajapallot sijaitsevat lähinnä tien risteystä, jotta lennolle lähtevien on ne helppo löytää.

Eipä siis kuin kuittaamaan osanottonsa lennolle.

Ensimmäisenä nouseva pallo - jänispallo - on jo pystyssä.

Vuonna 1978 rekisteröitiin Suomeen ensimmäinen tehdastekoinen kuumailmapallo (OH-XSK), joka on edelleen täydessä "iskussa". Materiaali oli parempaa?

OH-POP on rekisteröity vuonna 1979. Saman seuran sekin on :)

Etualalla englantilainen Matthew Nicholson - siviiliammatiltaan British Airwaysin lentäjä - palloaan pystyttämässä.

Matkustajapallotkin täyttyvät hiljakseen.

Menen taas etukäteen koriin pötköttämään ennen kuin lentäjä nostaa pallon pystyyn.

Anu Hopia kuumatäyttää palloaan.

Paramotoristi Arto Halttusen näkökulmasta jänispallon nousu.

Lennän pallossa, joka on toinen oikealta. Toinen matkustajapallo on vielä kumollaan.

Sama näkymä matkustajakorista katsottuna. Sopivasti on pallojen välissä sen verran rakoa, että näkee jänispallon nousevan. Se tapahtuu noin kello 23:11.

Ei liene epäselvää, mitä tässä mainostetaan?

Yksi toisensa jälkeen pallot nousevat taivaalle.

Meidän vuoromme koittaa noin kello 23:19. Yleisö jaksaa seurata tapahtumia hyvin tiiviisti!

Millähän mielellä tämän pellon omistaja mahtanee katsella vierailijoittensa jälkiä?

Toinenkin matkustajapallo on valmiina nousuun.

Taivaalla rupeaa olemaan jo tunkua :), kun kahdeksan palloa on aika tiiviinä rykelmänä. Vaikka toiset ovat kylläkin jo aika kaukana...

Oululaisten uusin pallo, Kiinan rekisterissä (BAX-060) ja koelentoluvilla Suomessa.

Selvisihän se tämänkin pellon arvoitus lopulta. Paramotoristit pitivät sitä omana nousupaikkanaan...

Toinen matkustajapallo kohoaa Leppäveden taivaalle noin kello 23:23.

Leppävesi on sekä Laukaassa sijaitsevan paikkakunnan että järven nimi. Järvi laskee Päijänteeseen.

Paramotoristi ja laskeva aurinko noin kello 23:30.

Alhaalla välähtelee tiuhaan, kun ihmiset laukovat kameroitaan meitä kohti.

Jyväskylää kohti on kurssi!

Lentäjä saa vastatakseen muutamiin kysymyksiin.

Matka etenee 12 pallon voimin, joista 10 on edellämme. Niiden vuoroin noustessa ja laskeutuessa tulee vaikutelma kauniista tanssista.

Näätäsuo eli Karhusuo - lieneekö täällä nähty paljon kyseisiä eläimiä?!

Taivaanrannalla häämöttää Päijänne ja Jyväskylän keskusta. Kaupungin valot näkyvät melko selvästi.

Iso järvi on Tyyppälänjärvi, sen vieressä Viitalampi ja kuvan alareunassa Kaakkolampi.

Järvestä nousee sumua?

Pallo siellä, toinen täällä,
kuka järven, metsän päällä...

Palokka- ja Alvajärvet ovat kohta edessä ja ylitettävänä. Puoliyökin on jo sivuutettu.

Oiva Peltokangas, lentäjämme.

Jyväskylän taivaalla.

(Kuva: Oiva Peltokangas)

Tulta!

Poltto järven yläpuolella saa aikaan kauniin heijastuksen.

Viisi palloa ja viisi heijastusta Alvajärven pinnassa.

Nelostien ja Alvajärven välisen pienen peltoaukean on lentäjämme valinnut laskeutumispaikaksi. Herännevätkö mökkiläiset tohinaan?

Mekin heijastumme hienosti!

Molemmat naislentäjät jatkavat vielä, kun me laskeudumme noin 28 minuuttia jälkeen puolenyön.

Yöllinen retkemme kesti hieman yli tunnin ja laskeutuminen tapahtui erittäin pehmeästi. Monet kiitokset kipparillemme myös neljän matkakumppanin puolesta!

Sieltä saapuvat apuvoimatkin!

No nyt näyttää Matthew ajavan Anua takaa :)

Pallon kuoren sisältämä kuuma ilma on kantanut meitä vajaan 10 kilometrin matkan ja nyt kupu tehtävänsä tehneenä tyhjennetään ja pakataan pussiinsa odottamaan illalla tapahtuvaa seuraavaa lentoa.

Korimme on kaksiosainen, jossa on lentäjän osasto sekä yksi matkustajaosasto. Viisi matkustajaa mahtuu siinä hyvin liikkumaan ja katselemaan esteettömästi joka suuntaan.

Todistukset lennolle osallistumisesta saamme noin kello yhden aikaan.

Rallin ensimmäiselle lennolle osallistuneet pallot ja pilotit:

OH-PRO - Vesa Lensu
OH-OMA - Howard Andrews, Iso-Britannia
BAX-060 - Dan Wang (Kiina) ja Martti Haapala
ES-HAD - Kalev Tikk, Viro
LY-OCF - Aurimas Vengrys, Liettua
OH-OLY - Ilkka Korhonen
OH-DCI - Mikko Kujala
OH-POP - Jouni Ruotsalainen
G-YLYB  - Matthew Nicholson, Iso-Britannia
OH-DEF - Anu Hopia
OH-MIN - Oiva Peltokangas
OH-OBA - Markku Mäntylä

Seikkailu ei kuitenkaan pääty vielä tähän!

---

Seuraavana päivänä eli 25.6. on vuorossa lento hieman erilaisella aluksella. Helsingistä saapuu Jyväskylän lentoasemalle DC-3, joka tuo VIP-vieraita ja lehdistöä osallistumaan lennolle pallorallissa. Halukkailla on tilaisuus tehdä koneen kyydissä muutama kierros Jyväskylän yläpuolella. Tästä kerrottiin jo eilen, ja laitoin oitis nimeni osallistujaluetteloon.

DC-3, rekisteritunnukseltaan OH-LCH, saapuu puolelta päivin Jyväskylän lentoasemalle.

On se vaan suuri ihmiseen verrattuna!

(Kuva: Jaakko Virtanen)

Koneessa on vain ensimmäinen matkustajaluokka - kuten teksti FIRST CLASS ONLY oven yläpuolella kertoo.

Kone valmistui vuonna 1942 ja saavutti "eläkeiän" vuonna 2007. Viimeisen aikataulunmukaisen matkustajalentonsa se teki 1.4.1967.

Ennen lentoa kerrotaan koneen varauloskäyntien sijainnit.

Siinähän on yksi...

Nousemme ilmaan noin 12:45. Luvan saatuamme voimme avata istuinvyöt ja nousta katselemaan ympärillemme ja ihailemaan ikkunoista maisemia sekä kuvaamaan.

Alvajärven ylitimme viime yönä.

Kuvaaminen on haasteellista, sillä koneen runko voi sattua pahasti tielle. Riippuu tietysti, missä kohtaa sattuu olemaan.

Koneen kapteeni työnsä ääressä.

Ohjaamoon saa mennä katselemaan. Sinne ei ole pitkä matka, mutta koneen kallistellessa tasapainon pitäminen on hankalaa ja voikin helposti löytää itsensä kanssamatkustajan kanssa samalta penkiltä :)

Parhaiten maisemat avautuvatkin ohjaamosta.

Jyväsjärvi ja Lutakko.

Kuumailmapallolentäjällä voi hymy olla herkässä myös ilmaa raskaamman aluksen kyydissä :)

Rose ja Matthew Nicholson Oxfordista.

Jaakko Virtanen kuvauskohdetta metsästämässä

Jyväskylän keskustaa.

Tuomiojärvi, jonka takana Laajavuori, ja Palokkajärvi.

Tarkoituksellisesti kuvattu koneen siipi :)

Koneessa on kuplan muotoinen ikkuna, josta voi pistää päänsä "ulkopuolelle" ja katsella eteen ja taakse. Potkurin pyöriminen on helposti havaittavissa.

Koneen varjo metsän yllä.

Aivan kuin metsää olisi palanut? Ovatko mustat alueet vain pilvien heittämiä varjoja? Taivaalla on kyllä melkoisia pilvenlonkareita.

Varjoja ne sittenkin ovat...

Yksi lento on noin 20 minuuttia, ja nopeasti sekin hupenee. Olihan se hieno kokemus, ei kaduta lainkaan!

On myös upeaa, että kaikkea vanhaa ei hävitetä...

(Kuva: Jaakko Virtanen)

Suurin piirtein tämän määrän kone ottaa matkustajia.

(kuva: Jaakko Virtanen)

Kiitos myös DC-3:n kapteenille ikimuistoisesta kyydistä!

---

Palloralliin liittyvä lähinnä jänispallosta kuvattu video ensimmäiseltä lennolta:
http://www.youtube.com/watch?v=aK1XeQr3mM0

Paramotoristi Arto Halttusen kuvia: http://www.paramotor.fi/240609.htm

 

Sivulle Haave todeksi!

Seuraava lento

Sivua on päivitetty 6.4.2012