Lennot ovat tähän asti olleet aika samaa kaavaa noudattavia. Kokoonnutaan tietyssä paikassa. Siirrytään lähtöpaikalle. Yhdessä valmistellaan pallo matkaan. Lennetään tietty aika. Laskeudutaan. Pakataan varusteet. Kuohuviiniseremonia ja diplomien jako. Paluu tapaamispaikalle. Melko rutiininomaista?
Olin jonkin aikaa havitellut hieman muutosta kuvioihin. Nyt niitä tuli. Sain kutsun Jyväskylään, jossa olisi mahdollisuus päästä harrastuksekseen lentävän kyytiin. Pallo lentäjineen on sama, jolla Kuumaa Huumaa -tapahtumassa olin ankkurilennolla.
Ensiksi pitää tietysti noutaa kalusto ja täyttää kaasupullot.
Paikallinen
pallolennätysyritys on myös valmistautumassa yleisölennätystä varten.
Pienehkön pallon kupu, kori, puhallin ja kaasupullot
mahtuvat hyvin tällaiseen peräkärryyn.
Luotauspallon suunta siirretään kartalle. Tällä kerralla arviointi menee hieman metsään.
Kartalla olevat merkinnät kertovat, että lentäjä on käyttänyt sitä kilpailuissa.
Korin kulmiin ja polttimen kehykseen on laitettu
värilliset teipinpalat, joten asennus sujuu nopsaan.
Lentäjä Vesa Lensu sekä maajoukot, Timo Virenius ja Tero Haavistoinen.
Korin pohjapinta-ala on 1,10 x 1,20 metriä, joten kaksi henkilöä mahtuu siellä hyvin liikkumaan kolmen kaasupullon seassa. Jo kolmelle henkilölle tulisi ahdasta.
Polttimia lentäjä väittää parhaiksi mitä on!
Muutaman kerran on lennoilla otettu puolittain leikillisesti puheeksi makkaran paistaminen polttimen liekillä. Nyt siitä näyttää tulevan totta?
Yleisölennätyspallon lentäjä Oiva Peltokangas on tullut juttusille.
Ei kun tuumasta toimeen! Lentäjä pöhäyttää polttimen toimimaan ja
ojentaa makkarakeppinsä liekkeihin - tuleekohan lopputulokseksi "mustaa makkaraa"...??
Samaan aikaan toiselta puolelta.
Kuinkas tässä näin pääsi tapahtumaan...??
Ei kun uutta makkarankyrsää kehiin...
Matkustajapallon asiakkaatkin seuraavat
kiinnostuneina, kuinkahan äijien käy... :)
Kyllä se makkara ihan syötävää on, kun ensin nyppii kiinni
jääneet kuoren kappaleet pois. Hieman kylmäksi se jää kuitenkin sisältä, on liekki
sen verran kuumaa. Makkaraa ei kovin pitkään voi yhtämittaisesti pitää liekeissä.
Ruokailtua päästään itse pääasiaan.
Mitenkäs päin nämä nyt tulivatkaan...??
Onneksi on päteviä henkilöitä lähellä. Siinä ei kauan
nokka tuhise, kun vaijerit ovat kiinni polttimen kehyksessä!
Aluksessa on aina lippu, kertoo lentäjä ja niinpä
kruunuköysi saa koristeekseen Suomen lipun. Huomautukseeni lipun laahaamisesta
pitkin maata saan vastaukseksi, että lippu ei ole ihan virallinen.
Pallokangas on levitetty täyttöä varten.
Näin saa hyvin pidetyksi pallon suun auki. Kun pallo rupeaa
olemaan niin täysi, että kädet eivät enää ulotu pitämään siitä kiinni, suuaukko pysyy
jo muutenkin auki.
Pallon kuvun suuruudesta saa parhaiten kuvan käymällä sen sisällä. Kangasta on rypyssä vielä noin puolet, mutta suuruusluokka alkaa vähitellen hahmottua.
Tämän pallon tilavuus on 1850 m3, joten sen sisään mahtuisi rekka-auto.
Pystyyn nostettuna korkeus vastaa kolmikerroksista taloa.
Kupu kaartuu kuin holvi, katto on huiman korkealla ja siellä vallitsee "sininen hämärä".
Kuvussa on kuusi muovista "kattoikkunaa" (kolme huippuventtiilin
alueella ja kolme sen ulkopuolella), joista pilotti voi nähdä, onko yläpuolella
muita palloja, jotka voisivat olla nousun tiellä.
Yleisölennätyspallon matkustajat ovat jo nousseet kyytiin. Odottavatko
he meidän lähtöämme?
Kauan ei lentäjämmekään tarvitse polttimia pöhistellä, kun pallo on pystyssä.
Vielä joitain tarkistuksia.
Näin nousee Taivaiden Ferrari elementtiinsä!
Nousemme ilmaan noin kello 20:07.
Retkeilyhotelli Laajari, joka sijaitsee aivan ilmaannousupaikan vieressä, ja josta varasin majoituksen
itselleni.
Matkustajapallo töröttää kuin tatti odotellen nousua taivaalle.
Hotelli Laajavuori sijaitsee hieman toisella suunnalla.
Laajavuoren laskettelumäki maan tasalta ...
... ja ilmasta. Näyttää perin tasaiselta!
Matti Nykäsen mäki on rakennettu vuonna 1964.
Pallo mäenlaskussa?!?
Matalammalta on korkeuseroja kuitenkin
havaittavissa.
Näkymä Jyväskylän keskustaan. Edessä olevat järvet ovat Rautpohja (joka on oikeastaan
Tuomiojärven lahti) ja Tuomiojärvi. Taaempana näkyy Jyväsjärvi ja siitä oikealle
Päijänne.
Korteniityn asuinalue Kortepohjassa.
Viitaniemen kaupunginosassa (jota myös Jyväskylän Tapiolaksi
kutsutaan) sijaitseva
Viitatorni on Alvar Aallon suunnittelema 13-kerroksinen tornitalo, joka
rakennettiin vuosina 1957-1962 ja se oli vuoteen 2002 asti kaupungin korkein
rakennus.
Tuomiojärvessä sijaitseva Lehtisaari on Jyväskylän
kaupunkiseurakunnan omistama ja yleisessä käytössä. Saareen pääsee vain soutuveneellä,
sillä Tuomiojärvi (kuten Palokkajärvikin) on rauhoitettu moottoriveneilyltä.
Puut heijastuvat
terävästi veden kalvosta, joten liikennettä ei näy järvellä olevan.
Näin suunnistaa kilpalentäjä: Ensin katsellaan kompassilla, minne ollaan menossa. Sitten katsotaan gps:stä, minne pitäisi mennä. Sen jälkeen noustaan/laskeudutaan etsimään toivottuun suuntaan vievää ilmavirtausta.
Kuuluneekohan korvanapista "Ilmojen halki käy
lentäjän tie"...? (Paljon proosallisempaa: se on korvatulppa, joka suojaa
polttimen desibeleiltä.)
Lippu
kertoo hyvin tuulen suunnan ja voimakkuuden. Melko pilvinen on taivas!
Lehtisaari kuten Laajavuorikin jäävät taakse. Matkustajapallo seuraa
meitä matkan päästä.
Saavumme Tuomiojärven toiselle rannalle, jossa ennen on sijainnut leirintäalue. Mihinkähän vesipeliin tällaiset telineet on suunniteltu?
Lentäjä ehdottaa välilaskua. Mikäs siinä - kunhan ei veteen...
Tälle kentälle pitäisi osuttaman... ehkä kilpalentäjä pystyisi
laskeutumaan täsmälleen haluamaansa kohteeseen?
Vastaanottokomitea on jo paikalla.
Lentäjä esittää, että vastaanottokomitea auttaisi siirtämään pallon tuon
moottoripyörän suuntaan, likemmäs rantaa, jotta ilmaannousun tiellä olevat esteet
saadaan vältettyä. Muutama sähkölankakin siellä näkyy olevan.
Oikein hyvä - tästä pääsemme jälleen ilmaan.
Kiitokset avusta, näkemiin!
Joukossa oli saksalaisiakin, joten: Danke schön! Auf Wiedersehen!
Hotelli-ravintola Priimus, joka toimii alan oppilaitten
työssäoppimispaikkana.
Tourujoen alku Palokkajärvestä.
Tourujoen maisemaa.
Nelostie kulkee Palokkajärven rantaa pohjoiseen. Taustalla häämöttää
Palokan "ostosparatiisi".
Lohikosken asuntoalue Palokkajärven rannassa.
Taustalla Jyväskylän kaupunki.
Harju näyttää matalalta - kuten kaikki muutkin korkeat kohteet, kun niitä katsoo
tarpeeksi korkealta...
Pallon takana on Lutakko, joka on saanut kutsumanimen Jyväskylän Ruoholahti
siellä sijaitsevien teknologia-alan yritysten vuoksi. Siellä sijaitsee muun muassa
Jyväskylän korkein rakennus, Innova.
Näkymä yli keskustan yliopiston suuntaan.
Lentäjä kysyy, haluanko kokeilla pilottina olemista. Tietysti olen heti valmis!
Kaasuhanaa alaspäin käännettäessä poltin kohahtaa äkäisesti ja siitä säikähtyneenä suljen oitis hanan. Seuraavan polton uskallan antaa vaikuttaa jo pitempään.
Neuvojen mukaan avaan ja suljen hanaa, ja ennen pitkää käsi alkaa puutua...
En pysty edes verhoja ripustamaan - miten minusta sitten olisi pilotiksi...?!?
Katse tarkkana seuraan variometriä, joka piipityksellään kertoo ollaanko nousemassa
vai laskemassa. Kun piipitys lakkaa, lennetään vaakasuoraan, minkä ylläpitäminen onkin
jo vaikeampaa. Nyt on suunta alaspäin, joten HANAA!
Mitään ei ole tiellä - vauhdilla ylös vaan...
Kuokkalan silta johtaa Lutakosta Jyväsjärven yli Kuokkalaan.
Näkymä Halssilan kaupunginosan päältä Vaajakosken moottoritien yli Jyväsjärvelle.
Lutakko lähikuvassa. Suuri valkoinen rakennus rautatien vieressä on Innova.
Lutakossa sijaitsee myös Jyväskylän messu- ja kongressikeskus, jonne pääsee
esimerkiksi rautatien ylittävää siltaa pitkin.
Lutakon takana näkyy Mattilanniemen kevyen liikenteen silta, joka
yhdistää Jyväskylän Yliopiston käytössä olevan Mattilanniemen ja Ylistönmäen
kampusalueet.
Luovutan pilotin tehtävän sen oikealle haltijalle ja voin taas keskittyä maisemiin.
Rauhalahden turvekäyttöinen kaukolämpö- ja sähkövoimala. Lentäjä kertoo
lentäneensä kerran piipun päältä ja sieltä tulee todella mustaa savua...
Uusi asuinalue Halssilanmäellä.
Päijänne etelään päin kuvattuna. Edessä on 100 km vettä.
On Jyväskylässäkin näin ollen katsottava, ettei jouduta pallolla järven selälle...
Vuoritsalo on suuri saari Päijänteen pohjoisosassa.
Edessäpäin kohoaa Kanavuori mutta meidän edessämme on kohta laskeutumispaikan etsintä.
- Mitä arvelet - voisiko tuonne laskeutua?
- Jos tämä pallo on likikään niin hyvä kuin kehut, niin anna mennä sinne vaan!
Ensin kuitenkin ylitetään nelostie Vaajakosken
liikenneympyrästä Jyväskylään päin sekä itään menevä junarata voimalinjoineen.
...tana, lukee tuossa rakennuksen päällä. Mutta
lentäjähän halusi kuulla mielipiteeni!
Vähän näyttää hurjalta!
Tänne pöpelikköön kahahdutimme! Kori keikkasi, pitelin
tiukasti köysikahvoista ja odotin sydän kurkussa, milloin lentäjä lentää pää edellä
tuonne edessä olevaan valkoiseen kasaan. Hän kun ei voi matkustajien lailla pitää
kahvoista kiinni.
- Täällä OMA, kuuleeko maa?
Tuon katon yli tulimme helskutarallia...
Pallostaan lentäjä kertoo mm:
Merkki ja malli on Ultramagic Racer
65-C tyyppi, vm 98. Sillä on osallistuttu mm. Kuumailmapallo-lentämisen MM-kisoihin
vuonna 1999 ja pilottina toimi tuolloinen omistaja Ronny van Havere Belgiasta.
Kilpakuumailmapallo eroaa tavallisesta pallosta siten, että se on tavallista saman
tilavuuden omaavaa palloa kapeampi ja korkeampi eli suipompi. Näin sillä voi lentää
kolme kertaa nopeammin ylös ja alas kuin tavallisilla. Nopeuden vuoksi pallossa on
kuusi "kattoikkunaa" eli muovista valmistettua paneelia, joista pilotti voi
tähystää, ettei lennä yllä olevien päälle. Koska palloni on rekisteröity vain
pilotille ja yhdelle matkustajalle, on se Taivaiden Ferrari. Suomessa on minun
palloni lisäksi vain yksi vastaava kilpapallo.
Laskeuduimme Vaajakoskelle, eräälle teollisuustontille noin kello 21:25.
Taivaiden Ferrari maalissa, sano! Nousi vielä
hyvin pystyyn vaikka hetken aikaa oli kori lähes vaakasuorassa kun se kallistui
laskussa.
Ehjinä ja hengissä...
Maajoukot ovat ottaneet korista syliotteen siirtääkseen sen hieman
aukeammalle paikalle pakkaamista varten.
Pullistelu on tältä erää ohi :)
Pallon taittaminen käykin ripeästi kilpailutilanteisiin tottuneilta...
Alta aikayksikön kalusto on taas valmiina siirrettäväksi peräkärryyn.
Perinteisen kuohuviinitarjoilun sijasta alkaakin nyt aivan erilainen show!
Saan käskyn laskeutua polvilleni, ja lentäjä näyttää ravistelevan kuohuviinipulloa
koko vartalollaan. Mitähän tästä tulee?
Onneksi hiukset siirretään pois otsalta. Suljen vaistomaisesti silmäni ja käskyn mukaan ojennan kielen ulos saadakseni joitain kasvoille valuvista pisaroista suuhuni. Ei kylläkään onnistu.
Ulkomailla olen kuullut tällaista seremoniaa käytettävän...
- Ilma-aluksen päällikön ominaisuudessa kastan sinut, Kaija Tuuna, Vaajakosken Paroonittareksi!No huh... jää siitä pullon sisällöstä jotain sisäisestikin nautittavaksi...
- Kippis!
Arvonimen vahvistukseksi tulee vielä määräyskirja,
jonka lentäjä juhlallisesti lukee.
On tämä hiukan erilainen diplomi.
Ja aatelisarvo vielä päälle :)
Ensilentäjä - aivan niin, OH-OMAn kyydissä tietysti!
"- Kiitän Laukkalan Paroonia
saamastani huomionosoituksesta!
Oli tämä erilainen kokemus, todellakin! Kiitos lentäjä Vesa Lensulle ympäristöopista!
Seuraavana aamuna hotelliaamiaisen jälkeen ajattelin tutustua maanpinnan tasolta kaupungin nähtävyyksiin mutta äkillisen päähänpiston seurauksena meninkin tapamaan entistä opettajaani. Hänen kanssaan jutellessa aika kirjaimellisesti lensi ja nipinnapin ehdin kello 14:25 lähtevään junaan Tampereelle.
Sivulle Haave todeksi! | Seuraava lento | Sivua on päivitetty 3.4.2012 |
Kaija Tuuna 2012