• Etusivu
• Tähän saakka
• Harrastuksia
• Haave todeksi!
• Linkkejä
• Vieraskirja

15.8.2008 - Kangasala, Heponiemi

Tämä lento on oikeastaan juhlalento, sillä 15.8.2005 nousin ensimmäisen kerran kuuman ilmapallon kyytiin.

Kuumailmapallolennolla on hiukan armeijan meininkiä, kuten eräs lentäjä tapaa sanoa. Ensin odotellaan ja sitten tulee hirveä hoppu. Niin kävi tällä kerralla, sillä tuuli piti meitä jännityksessä pitkään. Se kun ei tahtonut asettua lainkaan sallittuihin rajoihin, niin että ilmaan nousun takaraja oli uhkaavan lähellä, ennen kuin lopulta pääsemme lennon valmisteluihin. Polttimen testiliekkikin taipuu tuulen mukaan.

Taustalla näkyvä pilvi on jo hajoamassa.

Kuvan kaltainen pilvi on erittäin paha, sillä se ylläpitää tuulta ja kehittele ukkosta. Eikä se osoita hajaantumisen merkkejä koko aikana. Näitä on parikin kappaletta taivaanrannalla vaanimassa.

Toinenkin "harjoituspallo" nousee Pirkkahallin läheltä tuuleen, ennen kuin...

... lentäjä Juha Kaunisto päättää, että aloitetaan pallon täyttäminen. Hän soittaa välillä Helsingissä olevalle lentäjälle, jolla on edessään sama ongelma kuin meilläkin.
Lentoavustajina on Harri Havisen ja Kai Leinon lisäksi kahdeksan innokasta taivaitten tavoittelijaa.

Eikö näitä köysiä voisi yhä hyvin selvitellä ennen kuin palloa pakataan???

Mittarit kohdalleen....

... jonka jälkeen on kiireen vilkkaa ruvettava pystyttämään palloa, mikä tapahtuukin nopeasti.

Nousemme ilmaan kriittisellä hetkellä, sillä auringonlaskuun kello 21:29 on täsmälleen tunti.

Taivaalle nousee muun muassa Töysästä tullut synttärilahjaksi lennon saanut rouva ja polttareitaan viettävä nuori mies.

Lennämme melko suoraan Lakalaivan "perhosristeyksen" yli.

Tampere levittyy mahtavana allamme. Pääsemme katselemaan sitä 4000 jalan (noin 1219 metriä) korkeudelta, sillä lentokoneita on tulossa Pirkkalan lentoasemalle.

Vastavalo tuottaa jälleen kuvaukseen ongelmia.

Koneet ohjataan kulkemaan meitä matalammalta.

Korkealta näkee laajalti. Hallilan kaupunginosa vierellään moottoritie. Ylhäällä näkyy Särkijärvi ja Lahdesjärvi.

Jossain päin Suomea kuulema on järvi, joka on ääriviivoiltaan kuin Suomen kartta. Tuleeko kuvan järvistä ja "niemekkeestä" mitään mieleen?

Auringon kimallusta Iidesjärvellä. Tampereen keskusta on suoraan ylhäällä, oikealla puolella Näsijärvi ja vasemmalla Pyhäjärvi.

Lennolla käytettäviä navigointilaitteita: gps-paikannin ja variometri.

Variometri (alempi) näyttää korkeuden sekä sen muutoksen.

Vasemmalla kulkee Jyväskylään johtava rautatie, oikealla Sammon valtatie.

Moottoritien alapuoliselle pellolle laskeutui 25.5. kuumailmapallo, jonka bongasin pyörälenkilläni ja jota läksin seuraamaan. Matkalla tapasin hakujoukot ja hetken aikaa neuvottelimme, mistä heidän kannattaisi parhaiten ajaa. Kun sitten saavuin Kaukajärvelle ja moottoritien ylittävältä sillalta havaitsin pallon rupeavan laskeutumaan tuli tosi hoppu! Punaisissa valoissa piti seisahtua luvattoman monesti. Ehdin juuri ja juuri näkemään pallon vielä pystyssä. Jo oli mahtava näky, jota en aikaisemmin ollut onnistunut näkemään. Olenhan aina ollut laskeuduttaessa itse kyydissä :)

Kuvia katsellessa tulee toisinaan mieleen aikaisemmat lennot.

Rautatien alittava katu on Kaukajärventie. Sen varrella oleva iso, valkoinen rakennus on...

... Vehmaisten koulu, jonka kentälle laskeuduimme kaksi vuotta sitten kentän oikeassa reunassa näkyviin puihin vauhtiamme jarruttaen. Yhdestä kuusesta katkesi latva.

Kangasalan ja Tampereen rajamailla. Iso tie on Lahdentie.

Karting-rata.

Ruutanantie, joka johtaa Kangasalan kirkolle.

Auringonlasku on jo lähellä, kun vartin yli 21 rupeamme valmistautumaan laskeutumiseen. Sähkölinjat ovat taas pahasti tiellä.

- Onko teillä jokin hätä? kuuluu huolestunut kysymys auton ikkunasta, kun palloa talutetaan pellolta tielle.
- Aivan normaali laskeutuminen, vakuuttaa lentäjä.

Laskeutumispaikka on Hepolahdentien varrella.

Vastaanotto on mitä sydämellisin. Talon väki sanoi nähneensä ikkunasta, että mikä kumma siellä oikein on lähestymässä?

Kuvan otti eräs kanssamatkustaja.

- Onpa siinä valtava määrä kangasta, kuuluu ihmettelevä huudahdus.
- Tuhatviisisataa neliömetriä, vastaa lentäjä.

Pallon tilavuus on 5500 kuutiometriä, mikä merkitsee, että sen sisältämä ilma painaa 5500 kiloa - mitä ei ilmassa ollessa voi todeta, mutta miltä tuntuisi saada isku 5500 kilon lekasta?

Lentäjä kertoo, että hän lentää noin sata lentoa vuodessa ja pallo on kolmekymmentä metriä korkea, joten hän tulee kontanneeksi vuodessa kolmisen kilometriä...

Laskeva aurinko saa ympäristön näyttämään todellista pimeämmältä.

Herää taas epäilys...

Jälleen kerran on todettava ihme, miten 1500 neliömetriä kangasta saadaan mahtumaan pieneen säkkiin.

Perinteiseen kuohuviinitarjoiluun päästään noin kello 22.

Luonnollisesti saamme vielä diplomin muistoksi lennolta.

Maisema ei suinkaan ole näin pimeä - kuvatessa vain meni salamavalo päälle, mikä riitti tekemään ympäristön yönmustaksi!

Komea kuu tervehtii meitä kun olemme tekemässä paluuta takaisin tapaamispaikalle, jonne saavumme noin kello 22:35.

Pääsen vielä kello 23 bussilla kotiin.

Sivulle Haave todeksi!

Seuraava lento

Sivua on päivitetty 15.11.2015