• Etusivu
• Tähän saakka
• Harrastuksia
• Haave todeksi!
• Linkkejä
• Vieraskirja

26.7.2008 - Kuumaa Huumaa - Janakkala

Kahtena edellisenä vuonna olivat Kuumaa Huumaa -tapahtuman kuumailmapallolennot epäonnistuneet. Ne korvattiin tänä vuonna runsain mitoin. Tosin päivällä taivaalle kertyi aikamoinen pilvimassa, joka kuitenkin suurimmaksi osaksi iltaan mennessä haihtui. Saavuin Linnan puistoon jo hyvissä ajoin, sillä ajattelin ensin tutustua Vankilamuseoon, koska kaksi lennoillani toimineista avustajista on työskennellyt vanginvartijoina. Saapuessani jälleen tapahtumapaikalle oli ilmassa jo hyvin paljon kuumaa huumaa!

Mikä kumma koneen tynkä tässä on? Lentokoneen raato?

Purjelentosimulaattorihan siinä on. "Oppilas" on löytänyt nousevan ilmavirtauksen.

Ruokailua buffetista sekä omasta takaa.

Joka pojan - ja miksipä ei miehenkin -  toiveuni?

Radio-ohjattava helikopteri pöristelee äkäisesti milloin matalammalla...

... milloin se taas sukkelaan nousee ylemmäksi ja tekee hienoja kaarroksia.

Harjoittelua tämäkin vaatii. Kuuluttajan mukaan laitetta käytetään helikopterilentäjien koulutuksessa. Eräänlainen simulaattori siis sekin.

Kun helikopteri on laskeutunut - eli ohjaajan käsi väsynyt :) - voi laitetta tarkastella hieman lähempää.

Riippuliitimiä...

... kuten erikokoisia ja -näköisiä lennokkeja on yleisön ihasteltavana.

Hämeenlinnan Ilmailukerholla on juhlavuosi - 70 on "mittarissa".

Äkkiä kuulutus saa kaikkien katseet kääntymään ylöspäin. Mitä siellä oikein tapahtuu?

Kolme laskuvarjohyppääjää pudottautuu vuorollaan nurmikolle alueelle, jolta yleisöä on pyydetty siirtymään sivummalle.

Laskuvarjohyppy on aika paljon tuulista kiinni.

Pikku pussukka on apuvarjo, joka vetää auki varsinaisen päävarjon.

Hyppääjä pakkaa itse varjonsa. Sen kuulema oppii hyvin jo viidennellä kerralla. Vaikuttaa kuitenkin sivusta katsottuna aika monimutkaiselta ....

... kaikkine taitoksineen, käännöksineen ja hihnojen pujottelemisineen, mutta ...

... kaikkine taitoksineen, käännöksineen ja hihnojen pujottelemisineen, mutta ...

... ei aikaakaan, kun varjo on taas valmiina seuraavaa käyttöä varten.
Painoa sillä on noin kahdeksan kiloa.

Kuumaa Huumaa tuskin olisi mitään ilman kuumailmapalloja. Pallokärry saapuu paikalle ja hetkessä sen ympärillä on utelias joukko.

Voikohan tätä enää selvemmin sanoa???

Uusi palloilijasukupolvi saa näin ensioppinsa.

Kylmät pallot maistuvat kuumia palloja odotellessa.

Ellei polttimien pilottiliekki syty automatiikalla, sen voi sytyttää esimerkiksi tulitikuilla.

Syttyyhän se lopulta. Pian humahtaa ilmoille testiliekki, jonka kuvioitten tutkiminen on yhtä jännittävää kuin uudenvuodentinojen.

Mikähän häkkyrä tässä lienee?

Ei aikaakaan kun pallo jo pystyilee kohti yhä kuulaamman siniseksi selkiintyvää taivasta.

Yleisölennolle ilmoittautuneet kokoontuvat kello 19 sovitulle paikalle, jossa Olli Luoma pitää nimenhuudon ja jakaa lennätettävät 24 henkilöä kahteen ryhmään.

Pääsen tällä kerralla yhdeksän muun henkilön kanssa palloon, jota kipparoi Veini Ravantti.

Pallojen on määrä nousta ilmaan noin kello 20.

Kello on vasta vartin yli 19 ja yksi pallo on jo ilmassa - onko tapahtunut kenties varaslähtö?!

Kyseessä on kuitenkin ankkurilento, joka soveltuu hyvin kuumailmapallon ja sen toiminnan esittelyyn.

Ankkurilennossa korostuvat polttamisen oikea ajoitus ja määrä, ja se kuuluukin osana kuumailmapallolentäjän koulutukseen. Sen avulla opetellaan hallitsemaan palloa erittäin tarkasti.

Pallossa on useita ankkuriköysiä, joista yksi tai kaksi on tilanteesta riippuen ylätuulen puolella tukevasti kiinni ja muut henkilöillä, jotka alatuulen puolella pitelevät niistä kiinni ja ohjeitten mukaan löysäävät ja kiristävät niitä. Näidenkin köysien pitää olla varmuuden vuoksi myös ankkuroituina.

Köyden käsittelyyn kelpaavat vain siihen koulutetut henkilöt.

Pallo voidaan nostaa aina puitten latvojen tasalle, mutta nyt se kohoaa ainoastaan muutaman metrin korkeuteen.

Ankkurilento onnistuu parhaiten pienellä pallolla, jonka tuulipinta-ala on pieni. Tuulen pitää olla mahdollisimman heikko eikä puuskia saa esiintyä.

Jyväskyläläinen Vesa Lensu lentää harrastuksekseen. Hän on myös päässyt mitalisijoille Kuumailmapallolennon Suomen Cupissa ja Matkalentomaljassa - joka on pituuslentokilpailu - ja on lennellyt muun muassa Australiassa ja Espanjassa.

Lennoistaan hän mainitsee ehkä ansiokkaimmaksi ensimmäisen Laukkalan Parooni -lennon.

Jo muutaman metrin korkeudesta saa hyvän yleiskuvan tapahtumapaikalta.

Koriin halukkaita on jonoksi asti, silti vain muutama pääsee käymään ilmassa ennen kuin ankkurilentoihin varattu kaasupullo on tyhjä...

Tämä ryhmä nauttii piknikkiään välittämättä tuon taivaallista ympäristöstään.

Kuumailmapalloilu ei ole yksinomaan miesten juttu, vaikka äkkinäisesti niin saattaisi olettaa.

Anu Hopia on toinen tällä hetkellä voimassaolevan lupakirjan omistavista suomalaisista naislentäjistä. Hän on ollut alalla viisi vuotta ja hankkinut tiimaa alleen 69 tuntia.

Ennen häntä on ollut ainakin kaksi naista lentäjinä. He ovat yhä aktiivisesti mukana palloilutoiminnassa, kuten kilpailutoimitsijoina.

Saavun juuri ajoissa kuulemaan lentäjämme ohjeita matkustajille. Ei kai mitään tärkeää mennyt ohi?

Lentäjä sekä avustajat Pauli Kiuru ja Kai Leino aloittavat pallon kiinnittämisen koriin - siihen viereen on joku jo ehtinyt vetää kuvun suoraksi.

Ben Mattsson kylmätäyttää raidallista palloaan.

Hän on ilmeisesti päättänyt nousta ilmaan ensimmäisenä...

koskapa runttaa siekailematta meidän pallomme :)

Alunperin pallojen suunniteltiin nousevan yhtä aikaa ilmaan, mutta nämä varmaankin sijaitsevat sitä ajatellen liian lähellä toisiaan?

Ensimmäinen pallo nousee noin 19:57.

Sinne se menee - kohti tuntematonta...
Pihinä ja pörinä käy aina vain äänekkäämmäksi kun Olli Luoma kuumentaa pystyyn palloaan ja Anu Hopia on saanut myös puhaltimensa käyntiin.

Näin saa lentäjämmekin pallon pystyyn...

... mutta Olli ehtii kuin ehtiikin ensin!

Näistä pilvistä ei ole enää lennolle vaaraa, sillä ne kuolevat pois.

Viimeiset säädöt ja niin pääsemme matkaan.

Katsojien ilmeet kertovat paljon.

Näin mekin tavoittelemme puitten latvoja kellon osoittaessa 20:08.

- "Mitäs unohtui?" osoittaa lentäjä sanansa minulle. Katson häntä varmaan hieman ihmeissäni.
- "Kamera pois ja kädet kahvoihin nousun ajaksi", kehottaa hän. Vasta puitten latvojen yläpuolella saamme luvan irrottaa otteemme. Varovaisuuteen on syytäkin, sillä pallo voi nousuvaiheessa osua puihin.

Puiston toisella laidalla ovat lennon valmistelut hyvässä vauhdissa. Hopeanharmaalla pallolla lentelee Ilkka Korhonen ja vielä "sukkana" olevalla Juha Kaunisto.

Vesa Lensu kerää palloonsa uutta puhtia ankkurilennon jälkeen.

Kurssi on kaakkoon kohti Vanajavettä.

Hämeenlinnan kirkko.

Kauppatori, jolta kaikuu musiikki.

Hämeensaaren kenttä, Hämeenkaari, uimahalli ja uimaranta.

Neljä palloa jäljellä takaa-ajoon! Ilkka on jo noussut ilmaan ja Anu seuraa.

Kantolan siirtolapuutarha.

Visamäki, edessä Turun valtatie ja oikealla Helsinki-Tampere -moottoritie.

Miemalanselkä

Juna kulkee kiskojen, me tuulen mukaan.

Anu ja Ilkka seuraavat.

Joko hän laskeutuu?

Miemalansaari

Vanha Helsingintie ja moottoritie kulkevat sulassa sovussa rinnakkain.

Hiidenjoki kiemurtelee maiseman halki.

Neljä palloa ajaa meitä takaa.

Pelto- ja metsämaisemat vuorottelevat.

Lentäjä ei suinkaan suunnittele laskeutua metsään vaan käy alempana tunnustelemassa tuulen suuntaa...

Olli on jo kaukana - ja Ben on laskeutunut ...?

Trampoliini on maan tasalla - joten siitä ei voi pudota.

Miten tämä on mahdollista - meitä seuraa viisi palloa...?!??
Emme kuitenkaan ole ajaneet kenenkään ohi - vai olemmeko kenties sittenkin?

Minnekäs nyt?

Vaurasta viljelysmaata. Tien viereen on joku pysähtynyt katselemaan, mikä siellä taivaalla suhisee?

Hakuporukan tehtävä ei tällä kerralla tainnut olla kovin vaikea

Seuraamme jänistä, joka ponkaisi etualalla näkyvältä tieltä viljapeltoon ja tuli esiin edempänä olevan kasvimaan reunassa.

Lentäjämmekin laskeutuu taitavasti ja lähes täsmälleen kuvan yläreunassa näkyvälle tielle hieman ennen kello 21. Olemme Viralan kylässä, Janakkalassa.

Anu ajaa ohitse.

Ilma poistuu avatun huippuventtiilin kautta.

Samaa kangasta kuin laskuvarjossa - tosin huomattavasti enemmän...

Pallot ovat yleinen näky täällä päin. Talon isäntä tuli kameroineen pihalle kuultuaan avoimesta ikkunasta kohinaa.

Juha ajaa ohitse.

Mutta kukas se sieltä tuleekaan...???

Kuumailmapallon pakkaaminen on hieman suurpiirteisempää kuin laskuvarjon...

Vielä loppurutistus ...

... ja pääsemme viettämään päätösseremonioita noin kello 21:36.

Kori on kauniisti tyyliin sopiva.

Ensimmäinen kaasupallo lensi vain 11 päivää Pilâtre de Rozierin ja markiisi d'Arlandesin palloa myöhemmin. Saamme kuulla, että sellainen on Suomeenkin tilattu ja kaksi pilottia on saanut siihen koulutuksen Saksassa.

Tulivathan ne apujoukot  :)

Paluumatkalle lähdemme noin kello 21:45 ja takaisin Linnan puistossa olemme kello 22.

Koska seuraava junayhteys Tampereelle on vasta 23:11 eikä enempi "palloileminen " Hämeenlinnan yössä oikein huvita, teen kotimatkan linja-autolla, joka lähteekin sopivasti. Kello 23:30 pääsen vielä paikallisbussilla kotiin. Eikä muuta kuin odottelemaan ensi vuoden Kuumaa Huumaa!

Hyväksi lopuksi vielä nopeatempoinen video pallojen noususta.

Sivulle Haave todeksi!

Seuraava lento

Sivua on päivitetty 10.3.2012