Tämän vuoden ensimmäiselle lennolle pääsy tuntuu olevan kiven alla! 11.3. aamulla oli vallan ihana auringonpaiste ja kerkisin jo iloitsemaan odotettavissa olevasta leijailemisesta kaupungin yläpuolella. Keli oli kovin sohjoinen johtuen jo pari päivää jatkuneesta suojasäästä, jonka takia samalle päivälle suunniteltu Siilinkari-tapahtumakin oli peruutettu. Toivottavasti ei sentään lentoa peruuteta...
Vaan kuinkas kävi? Seistessäni Rosendahlin parkkipaikalla muutamien muiden retkelle lähtijöiden kanssa totesimme, että käy tosi kova viima. Kai palloväki taas tulee paikalle vain todetakseen, että tuulee liikaa? Niin tapahtui. Linnan Pallon päälentäjä Olli Luoma totesi, että tuulta on yli 6 m/s ja että se heikkenee kovin hitaasti. Näin ollen on lentoa siirrettävä.
Hän vielä pahoitteli asiaa ja kertoi, että turvallisuuden vuoksi näin on tehtävä. Paikkakuntalaisille se ei liene kovin suuri menetys mutta on todella harmillista kauempaa saapuville, joita nytkin oli joukossa.
7.4. peruuntui lennonvarmistusnumeroon soittamalla kuten myös 27.4., jolloin oli
pohjoinen virtaus niin voimakas, että lentäjän mukaan olisimme pikapikaa olleet Virossa! :)
Lentolippuun on, viisasta kyllä, laitettu muutama lisärivi lentopäiviä varten. Tämä lippuni on
voimassa 23.2.2008 saakka, joten eiköhän siihen mennessä...
Äitienpäivänä 13.5. oli heti aamusta kaunista ja odotukset lennon onnistumiseksi korkealla.
Kuitenkin iltaa kohti jännitys sen kuin lisääntyi ja vaihtaessani Keskustorilla Pirkkahallille
menevään bussiin unohdin käyttää matkakorttini kortinlukulaitteessa. Kuljettaja sai siitä aiheen
huomautukseen. Kävellessäni sitten päätepysäkiltä lähtöpaikalle ihmettelin koko ajan lisääntyvää
vapinaa. Aivan kuin olisin ensimmäistä kertaa lennolle lähdössä - tosin silloinkaan en ollut
ihan näin hermona! Taivaalla näkyi aika pahan näköisiä pilviä...
Tämänkertainen pallo on melko uusi ja se kantaa 14 matkustajaa. Sen vuoksi korikin on entisiä
isompi ja vaatii useita käsipareja, jotta sen saa ulos peräkärrystä.
Lento saatetaan joutua perumaan missänvalmistelujen vaiheessa
tahansa. Tällä kerralla ei taustalla vaaniva pilvi ei ole niin paha kuin miltä näyttää.
Lentäjänä toimii Olli Luoma ja maahenkilöinä Maija Mäkelä ja Juha Kaunisto.
Jääkiekon MM-loppuottelu varastaa välillä huomion kokonaan.
Matkustajaosastot on sijoitettu lentäjän osaston molemmille puolille.
Tulee väkisin mieleen kysymys, kuinka suuri kori voi olla ilman että osastojen sijoittelu
muodostuu hankalaksi.
Pilottipallon lentosuunta osoittaa, että matkamme suuntautuisi ulkomaille eli Teiskoon päin
- ja suoraan kaupungin keskustan yli.
Tampereen kartalla luki entisaikaan Teiskon kohdalla "Tampereen ulkomaat" -
siitä juontaa juurensa sanonta ulkomaille Teiskoon. Teisko liitettiin Tampereen osaksi
1.1.1972.
Ankkuriköysi kiristyy äärimmilleen pallon noustessa ja tuulen tarttuessa siihen.
Pallo on pystyssä - vielä hiukan löylyä ja matkustajat voivat nousta kyytiin.
"Hei hei, pappa!"
Matkustajien joukossa on kaksi synttärisankariakin.
Mitähän lentäjä nyt tekee?
Päästäkää irti! - ankkuriköysi tuntuu parkuvan.
Nousemme ilmaan noin kello 20.
Moni yleisön joukosta varmaan toivoisi olevansa lennolla mukana...
Ei olisi uskonut - että osaa olla hieno tunne!
Pendolino vie matkustajia päinvastaiseen suuntaan.
Härmälän puisto
Tampereen seudulla on paljon järviä - kuten Peltolammi ja Sääksjärvi etelään
johtavan rautatien varrella.
Kaupungin lukuisista uimarannoista yksi sijaitsee Rantaperkiössä.
Hatanpään niemellä sijaitsevat Hatanpään kartano puistoineen, Arboretum eli puulajipuisto
- tosin siellä on paljon erilaisia kasveja -, kaupungin puutarha ja Hatanpään sairaala.
Hämeenpuiston eteläpäässä sijaitsee loogisesti Eteläpuisto - sekä Nalkalan kenttä, ensimmäisten
lentojeni lähtöpaikka. Nykyisille palloille se on aivan liian pieni.
Tehtaitten
tuotteet muuttuvat ajan mukana. Näin on käynyt Klingendahlillekin.
Voisiko uskoa, että tässä on maailma suurin soraharju?
Pyynikin näkötornissa avautuu aika hulppeat näköalat. Lisäksi siellä voi nauttia munkkikahvista.
Torni on auki kello 9-20.
Tampere sijaitsee kahden järven välissä, niinpä sillä on kaksi satamaa. Laukontorin rannasta
lähtee kesäisin Hopealinjan reitti Hämeenlinnaan ja useita laivaristeilyjä. Samaten sieltä on
tasatunnein yhteys Viikinsaareen, joka on suosittu retkeilykohde.
Erään viimekesäisen lentomme lähtöpaikka on kokenut rajun muutoksen!
Keskustori, joka yleensä vilisee ihmisiä, osoittautuu yllättävän tyhjäksi. Kapakat sen sijaan
ovat varmaan täynnä jättiscreenien ja kaljatuoppien ääreen linnoittautuneita jääkiekkofaneja.
Tampereen Teatteri (K. S. Kallio, 1912) perustettiin vuonna 1904.
Totta tosiaan - ei ristinsielua...
Keskustorin kulmiin oli kaupungin ensimmäisessä asemakaavassa varattu tilat neljän
eri uskontokunnan kirkolle. Vain Carlo Bassin suunnittelema uusklassismia edustava Vanha Kirkko
rakennettiin (1824). Kellotapulin suunnitteli C. L. Engel (1828). Uusrenessanssityylisen
Raatihuoneen (1890) suunnitteli Georg Schreck.
Aleksanterin kirkko ja pääkirjasto Metso tarjoavat kumpikin omanlaistaan hengen
ravintoa.
Uusgoottilaisen kirkon (Theodor Decker, 1881) peruskivi laskettiin keisari Aleksanteri II:n
valtaistuimelle nousun 25-vuotispäivänä.
Pyhäjärvi vetää ja Näsijärvi työntää, on välissä Tammerkoski...
Koski sai alkunsa luultavasti noin 5600 vuotta e.Kr., kun aikaisemmin pohjoiseen virrannut
Näsijärvi maankohoamisen seurauksena puhkaisi väylän kapean kannaksen läpi etelämpänä
sijaitsevaan Pyhäjärveen.
Kevyen liikenteen siltahan on likipitäen jo olemassa...
Tuomiokirkko on jo lähes kuoriutunut suojapeitteestään.
Vajaassa 25 minuutissa siirryimme keskustan laidalta toiselle.
Mustanlahden satama sijaitsee Särkänniemen huvipuiston kupeessa. Sieltä lähtee Runoilijan tien
Tarjanne-laiva Virroille. Satamassa pitävät majaansa myös monet pienemmät risteilyalukset, kuten
m/s Wellamo.
Paasikiven-Kekkosentie jatkuu valtatie kolmena Ylöjärven kautta Pohjanmaalle.
>
Tammerkoski jakaa kaupungin kahtia - miten sille sopisi imagoon turkulaisia mukaillen
tois pual koske?
Kuvaa klikkaamalla saat sen suuremmaksi uuteen ikkunaan.
Näkymä Kalevan ja Hervannan suuntaan.
Olemme siirtyneet veden yläpuolelle. Saderintama näyttää olevan kaukana lännessä.
Lentäjä kertoo, että kuumailmapallosta näkee hyvin 100 km päähän. Hän osoittaa
taivaanrannalta Loimaan viljasiilot - jotka minäkin hetken kuluttua löydän - sekä Tiirismaan
327 m korkean radio- ja tv-maston, joka sijaitsee Lahden lähellä. Hän osoittaa myös Valkeakosken
suuntaan mainiten, että sen eteläpuolelta Hämeenlinnasta on myös noussut pallo ilmaan.
Siilinkari-kävely peruuntui tänä vuonna huonon jäätilanteen vuoksi.
Lentävänniemi jää taaksemme. Puoli tuntia on kulunut lähdöstämme Pirkkahallilta.
Digikameralla on helppo ikuistaa itsensä eri tilanteissa.
Karjapolttimen liekki on kirkkaampi ja ääni matalampi kuin muissa polttimissa.
Siinä nestemäinen propaani menee suoraan suuttimiin käymättä välillä höyrystymiskierukan kautta.
Vajaan tunnin lennettyämme olemme vielä Näsijärven ulapalla. Laskeutumista ei
voisi edes ajatella tässä tilanteessa :) Kaupunki on jäänyt kauas taaksemme.
Lopulta on edessämme maata! Se on kuitenkin niin metsäistä, että laskeutumishaaveet
täytyy jättää.
Auringon laskuun on vielä tunti ja polttoainetta riittämiin, joten hätäkös tässä!
Laskeutumiseen sopivat pellot jäävät kauas sivuun reitiltämme.
Lentäjä kertoo lennonjohdolle jatkavansa lentoa.
Kerrankin hänellä ei ole kiirettä alas :)
Lentosuunnitelma tehtäessä ilmoitetaan suunniteltu lentoaika. Kun se päättyy, pitää
lentäjän ilmoittaa joko laskeutumisestaan tai sitten lennon jatkamisesta. Jos lennonjohto ei saa
mitään tietoa ilma-aluksesta se ryhtyy puoli tuntia suunnitellun lentoajan päättymisen jälkeen
selvittämään, missä ilma-alus on. Ensin soitetaan lentäjän kännykkään, jos numero on tiedossa.
Mikäli ei yhteyttä saada, ryhdytään koko ajan laajempiin etsintätoimiin.
Veden pinta on yllättävän tyyni - niinpä se heijastaa kauniisti sekä pilvet että puut.
Teiskon 325 m korkea radio- ja tv-torni välittää kuvan ja äänen Tampereelle.
Suuntamme on kohti vasemmalla sijaitsevaa niemeä, jossa näemme sopivan
laskeutumispaikan. Siirrymme näin Kurun puolelle, Länsi-Teiskoon.
Laskeudumme noin 20 metrin korkeuteen veden pinnasta.
¨Siellä täällä salamoi - ei suinkaan ukkonen ole nousemassa vaan rantojen asukkaat ovat
tulleet katselemaan ja ikuistamaan erikoisen kulkuneuvomme.
Lentäjä kehottaa valmistautumaan laskeutumiseen. Hän sanoo myös, että korin pohja
tulee ottamaan kiinni puitten latvoihin. Puujarrutuksesta ei kumminkaan ole kyse.
Laskeudumme yhdessä auringon kanssa :)
Erittäin pehmeästi laskeudumme pellon reunaan pienen matkan päähän
tiestä.
Lentäjä selostaa jatkotoimenpiteet: pallo siirretään lähemmäs tietä, johon hän
tarvitsee muutamia avustajia.
Avustajia tarvitaan useita, sillä ilma-alus on aika suuri.
Purkutöihin löytyy innokkaita vapaaehtoisia.
Pallopussi ei ole matkassa, joten kupu on siirrettävä ojan yli tien viereen
odottelemaan auton saapumista.
Eräät kysyivät jopa päästä vapaaehtoiseksi töihin!
Olisipa tämä tapahtunut kolmisenkymmentä vuotta sitten...
Korin siirtämiseen tarvitaan monta käsiparia.
Teettihän se vähän töitä!
Tällaiseen pulloon menee 40 kg kaasua.
Päätösseremoniat voivat alkaa kello 23:06.
Olihan se ikimuistettava matka - ensikertalaisille erittäinkin. Kelpaa sen kunniaksi
pienet ottaa.
Henkilökuntakin voi nauttia täysin siemauksin työn tuloksista.
Taivaalla ei näy kuu - pyöreä läntti johtuu kameran optiikasta.
Mikähän lentäjää naurattaa?
Sivulle Haave todeksi! | Seuraava lento | Sivua on päivitetty 10.12.2015 |
Kaija Tuuna 2012