Kaijan sivut
15.10.2006 - Renko
Hämeenlinna "antautuu" neljännellä yrittämällä ja samalla toteutuu viime vuonna haaveeksi jäänyt ruskalentokin.
Hyvissä ajoin olen sovitulla tapaamispaikalla Linnan
puistossa. Apuhenkilömme Hannu Larimaa on varustautunut kumisaappain, joitten hän sanoo olevan
varma jalkinevalinta, laskeutumispaikasta kun ei etukäteen ole minkään maailman kuvaa. Tällä kerralla
valinta osuu nastaan.
Pilottipallo nousee ilmaan.
Alhaisessa lämpötilassa ei kaasupullossa ole riittävästi painetta, jotta polttimet
toimisivat. Tämän johdosta pulloihin laitetaan ponnekaasua, joka tavallisimmin on typpeä.
Polttimet testataan joka kerta ennen lentoa.
Ensimmäisellä kerralla säikähdin kovaa ääntä, joka toimenpiteessä syntyy. Vaikka sama ääni kuuluu
korissa tuon tuostakin, ei se siellä tunnu lainkaan häiritsevältä - ja onhan
se tae ilmassa pysymisestä :)
Tällä kerralla on lentäjänä Veini Ravantti. Lentäjillä on erilaisia työskentelytapoja, jotkut
jopa harjoituttavat matkustajilla koriin nousun ja laskeutumisen valmistelun.
Nahkakäsineet suojaavat parhaiten kuumuudelta polttimen hanoja käännellessä.
Tuttu pallo - viimeisen kerran! Palloillakin on tietty elinkaari, jonka jälkeen ne poistetaan aktiivisesta käytöstä.
Tyhjä pallopussi kääritään kasaan ja ripustetaan korin reunaan matkan ajaksi, jotta se on heti
valmiina laskeutumispaikalla käytettäväksi.
Vaijereitten kiinnitys on tarkkaa puuhaa, minkä takia sen yleensä tekevät lentäjä ja maahenkilöstö.
Kylmätäyttö - ilman ahtaminen palloon puhaltimella - voi alkaa.
Puhallin toimii
bensiinillä ja sen aikaansaama ilmavirta on todella kova. Ensimmäisellä kerralla sen
nähdessäni tuli mielikuva "jättimäinen pöytätuuletin".
Pallokangasta ei suinkaan aina suoristeta vaikka se helpottaakin täyttöä. Kankaan rypyt kyllä
oikenevat vähitellen sen aikana.
Tässäkin pallossa on varmistusnauhat huippuventtiilin kohdalla.
Pallo vaatii yllättävän paljon tilaa täyttövaiheessa. Huippuköyden pitelijät joutuvat muuten
jopa pensaaseen :)
Jokohan tuossa rupeaisi olemaan tarpeeksi?
Kuumatäyttö eli ilman lämmitys ja sen seurauksena pallon pystyyn nostaminen.
Isoja ja pieniä katsojia riittää aina pallon vaiheilla. Eräs katsoja on päättänyt tehdä
dokumenttielokuvan. Se olisi hauska nähdä...
Ilmaan päästään kello 16:36. Keittiöjakkara on tarkoitettu lähinnä matkustajien koriin nousemisen
helpottamiseksi.
Yleisö seuraa katsein ja kameroin pallon nousua.
Hämeen Linna sekä sen takana oleva Tykistömuseo avautuvat katsojan silmien eteen kaikessa
mahtavuudessaan.
Korkeammalle noustessa näkymä avartuu avartumistaan. Kamerayleisö seuraa edelleen lentoamme, samoin
kaksi käytävän päässä seisovaa poikaa pyörineen.
Linnan puisto on kaunis ruskankin keskellä.
Auto on edelleen paikallaan käytävän vieressä, josta nousimme ilmaan. Kello on nyt 16:39 ja
matkasuuntamme rupeaa hahmottumaan
Hämeenlinnan kirkko ja tori, jonka keskellä näemme pari poikaa katselemassa korkeuksiin.
Kuumailmapallo on varmaan hyvin yleinen näky tässä kaupungissa.
Moottoritie kiemurtelee kohti Tamperetta. On niin pilvistä, että sitä ei näe. Voisi näkyäkin,
mikäli kuljettajamme pöhäyttelisi hieman lisää löylyä palloon?
Pelikenttiä ja uimaranta
Ruskan värittämää
talomaisemaa. Oikealla näkyvää, siltojen välissä olevaa moottoritien osuutta on
suunniteltu katettavaksi. Vähän samanlaisia suunnitelmia on Tampereellakin... :)
Matka sujuu hienosti lentäjänkin mielestä?
Asiantuntijaa kaivattaisiin nyt maisemia selostamaan...
Alareunassa taitaa kumminkin
juosta moottoritie?
Kaupungin keskusta kokonaisuudessaan.
Taivaanrannalla häämöttävät Valkeakosken savut.
Metsää riittää täälläkin silmänkantamattomiin. Syksyllä ruska kirjavoittaa sitä.
Kaupungin keskusta on pienentynyt. Suuri järvi on Hattelmalanjärvi. Kuvan oikeassa laidassa on
Katumajärvi. Valtatie 10 halkoo maisemaa.
Tie jatkuu kaukaisuuteen...
Pelto kuin riepumatto...
Lisää ruskaa
Hetki juuri ennen tohahdusta...
Suota näkyy kartankin mukaan
olevan paljon näillä seuduin?
Mikähän siellä savuaa?
Taitavat olla autokuskillekin tuttuja seutuja? Olemme nähneet hänet silloin tällöin.
Miten onnistuisi käpyjen keruu kuumailmapallosta? Ankkuri sopivaan puuhun ja niin on käpysaalis
ulottuvilla...
Laskeutumispaikkamme on vihreä kaistale tien takana. Sähkölinjan vuoksi emme voi
laskeutua tielle - mikä olisi säästänyt monet pyykinpesulta... ;)
Autonkuljettaja on varmaan käynyt näillä seuduilla ennenkin?
Laskeudumme sokerijuurikaspellolle noin klo 17:38. Kauempaa se näytti ihan mukavalta mutta lähempi
tutustuminen osoittaa aivan toista. Maaperä on kumminkin suhteellisen kovaa. Ei ole tainnut sataa
muutamaan päivään.
Kori kellahti laskussa kumoon ja lentäjä sai aihetta muistuttaa kiinnipitämisestä kunnes pallo
saadaan tyhjäksi. Hiukan näyttää kori raahautuneen pellon pintaa pitkin.
Mahtaa korikin saada pinnalleen erinäisen saastakerroksen ajan mittaan? Korin sentään voi pestä
toisin kuin pallon...
Tämän lähemmäksi ei pääse edes maastoautolla! Saran päässä on lillinkiä sen verran.
Pallopussi ja kaasupullot kulkevat kätevästi kuljetuslavalla.
Pellon pinta on upottavaa jo nyt, entäpä sitten parin päivän sateen jälkeen? Erään korin työntäjän
jalat lipesivät perälaudan päällä pahasti.
Aikamoisessa siivossa ovat työkalutkin...
... saati sitten kengät. Ne oikein imeytyivät rapaan kävellessäni auton luo.
Ilman apua olisin varmaan suistunut polvilleni.
Onneksi ei tullut parhaat patiinit jalkaan! Nämä kengät voi huoleti pestä. Taidankin tehdä niin -
vastaisen varalle...
Kukaan ei kuitenkaan juuttunut rapaan. Autokin selvisi kunnialla tielle, vaikka hetken tuntui
siltä, että pääsemme kaikki työntämään.
Seikkailua kerrakseen!
Kello 18:35 pääsemme kuitenkin itse asiaan, perinteitten kunnioittamiseen.
On jo hämärää - talvi on väistämättä edessä! Takaisin Linnan puistossa olemme kello 19:11.
Tunsin erittäin selvästi, että lentokiintiö tälle vuodelle on täynnä. Vieroitusoireita ei tällä kertaa ruvennut tuntumaan, vaikka aavistin, että lennot oli tältä vuodelta tehty. Olinhan kuitenkin saanut aikaan kahdeksan lentoa, niitten joukossa ikimuistettava synttärilento, josta pääsi monta muutakin osalliseksi.
Onkin paras olla jatkuvasti "kyttäysasemissa" mikäli haluaa lennolle mahdollisimman usein. Sää kun on meillä kovin oikullista.
| Sivulle Haave todeksi! | Seuraava lento | Sivua on päivitetty 15.11.2015 |
Kaija Tuuna 2012