• Etusivu
• Tähän saakka
• Harrastuksia
• Haave todeksi!
• Linkkejä
• Vieraskirja

13.2.2010 - Laskuvarjohyppylennolla

Uusi lentovuosi käynnistyikin aika vauhdikkaasti. Sain tilaisuuden osallistua lennolle, jolla joukko laskuvarjohyppääjiä pudottautuu korista ja hetken vapaapudotuksen jälkeen avaa varjonsa liidellen taitavia kaarroksia tehden maahan. Pääasiallisimmat erot lentokoneesta hyppäämiseen ovat hiljaisuus ja ilmavirran puute.

Olli Luoma lähestyi lennon merkeissä jo kuukautta aikaisemmin. Otin tietysti kutsun vastaan varsinkin kun sain kuulla, että minun ei tarvitse hypätä... Myöhemmin selvisi, että tehtäväni on toimia painolastina, sillä kun hyppääjät ovat korista poistuneet, pallo kevenee ja tyhjä pallo on vaikea lennettävä. Yksi tai kaksi henkilöä ei kuitenkaan painolastiksi isoon palloon riitä...

Kokoontuminen on aamulla kello yhdeksän Tampereen Laskuvarjokerhon toimitiloissa, jotka sijaitsevat entisessä Härmälän lentoaseman terminaalirakennuksessa.

Monta päivää on ollut pilvistä, joten auringon näyttäytyminen enteilee kaunista lentosäätä.

Lentäjämme selostaa tapahtumien järjestelyä. Kahdella pallolla lennetään, ja toisen pilottina on Juha Kaunisto. Avustajina toimivat Hannu Larimaa ja Kai Leino.

Hyppääjiä varusteineen.

Ilmaannousupaikaksi on päätetty Kaupin keilahallin parkkipaikka, jonne saavumme kello 10 aikoihin. Siellä alkaakin aikamoinen hyörinä. Kylmä ilma pistää välillä tanssahtelemaan.

Lumipenkka on pallokuntien rajana.

Pakkasta aamulla oli -14 astetta, joten lämmin juoma on tervetullutta. Muutamat pistäytyvät keilahallissa lämmittelemässä.

Hyppyjen kuivaharjoittelua.

Lennolla ei suinkaan aiota harjoittaa muunlaista ilma-akrobatiaa kuin laskuvarjohypyt, vaan...

... tankoon kiinnitetään hypyt ikuistava videokamera, joka varmistetaan hyvin putoamisen varalta.

Pallojen täyttämisen alettua myös hyppääjät viimeistelevät varusteensa.

Pallot ovatkin jo aika pulskia ja ne kurottelevat toisiaan kohti.

Niinpä on aika nostaa ne pystyyn...

... ja ottaa sekä hyppääjät että painolasti kyytiin.

Talvella saavutetaan vaadittava pallon sisä- ja ulkolämpötilaero helposti, ja niinpä polttoainetta kuluu sitä vähemmän mitä alhaisempi ulkoilman lämpötila on.

Hyppääjiä odottaa ikimuistettava kokemus.

Ensimmäinen ryhmä lähtee tavoittelemaan hyppykorkeutta noin kello 11:47.

Litukan siirtolapuutarha.

Maankamara pakenee meiltä hieman ennen puoltapäivää...

TAYS

Petsamo

Naistenlahden voimalaitos pukkaa höyryä pakkasilmaan.

Tampere on upea talvellakin!

Toinen pallo on edelleen nousemassa ylöspäin.

Näsinneula heittää pitkän varjon pohjoisen suuntaan, sillä on keskipäivän aika. Auratut luisteluradat erottuvat selvästi.

Lentävänniemi ja Siivikkalanniemi. Järvellä näyttää olevan sumua.

Yleisnäkymä koriin.

Kuva: Teemu Hietakari

Hyppääjä valmistautuu suoritukseensa, jota Aamulehden kuvaaja ikuistaa.

Myös toisessa pallossa on hyppääjä noussut korin reunalle pudottautuakseen tyhjyyteen.

Tahmela on huomattavasti Pispalan harjua matalammalla, mutta ilmasta käsin ne näyttävät olevan samalla tasolla.

Tampere on kapeimmillaan tässä kohdassa.

Lentäjämme Olli Luoma on itsekin hypännyt kuumailmapallosta laskuvarjolla ja tietää näin täsmälleen, miten pitää toimia. Hän neuvoo ennen hyppyä vielä kertaalleen tarkistamaan varusteet, kertoo mistä voi ottaa tukea ja ennen kaikkea varoittaa vahingossakaan tarttumasta pallon tyhjennysnaruihin, jotka näkyvät kuvassa vasemmalla.

Jälleen on hyppääjä valmiina korin reunalla, käsi ottaa tukea polttimen kehyksestä.

Hyppääjän poistuttua korista sen paino vähenee, jonka seurauksena pallo nousee ylöspäin. Näin on seuraavan odotettava, kunnes nousu on pysähtynyt ja lentäjä antaa luvan hyppyyn.

Tiukkaa keskittymistä...

... ja hups?

Ei sentään, maan kamaralle on vielä pitkä matka! :)

Kuva: Teemu Hietakari

Hypätessä on hieman hankalaa pidellä kameraa kädessä. Teemu on varustautunut kypäräkameralla, jonka laukaisin on suussa. Näin kädet jäävät vapaiksi laskuvarjon käsittelyyn ja kuvauskohde on aina katseen suunnassa.

Hyppääjän tyylinäyte.

Kuva: Teemu Hietakari

Vapaan pudotuksen aikana on mahdollista tehdä erilaisia temppuja.

Klikkaamalla kuvaa näet talvisen Vaakkolammen maiseman laajemmin.

Varjon varassa voi liitää vielä kauan ja kauas.

Kuva: Teemu Hietakari

Yleensä virtaus pitää veden sulana Rajasalmen sillalta saakka, mutta nyt pitkästä aikaa järvi on kokonaan jäässä.

Tohloppi

Tesoma

Mustavuoren laskettelumäessä on täysi hyörinä päällä.

Nokian moottoritien ja Läntisen ohikulkutien risteys eli Pitkäniemen eritasoliittymä.

Kalkun kiertoliittymän tuntumaan avataan huhtikuussa uusi liikekeskus.

Laskeudumme tien takana olevan teollisuushallin lähelle.

Meidät on nähty!

Toinen pallo laskeutuu ties minne - mutta tuossa suunnassahan on se kaatopaikka...

Rounionkatu. Ylitämme tuotapikaa kolmostien.

Onhan siinä vielä sähkölinja - sekä suuria kiviä, joista yksi toimii loppuliu'un jarruna.

Lentäjä ottaa yhteyden lennonjohtoon ja kertoo laskeutumisesta, joten arvelen lennon päättyvän ja että odottelemme apujoukkoja.

Nyt on hyvä tilaisuus käydä korin ulkopuolella... Lähes polviin saakka ulottuvasta lumikinoksesta huolimatta pääsen kuitenkin tiellemme osuneen suuren kiven taakse.

Pian asioitten todellinen laita kuitenkin selviää. Kyseessä on välilasku uusien hyppääjien kyytiin ottamiseksi, jonka jälkeen lento jatkuu. Pääsisin kuitenkin vielä mukaan - mieli tekee, mutta kengissä sulava lumi saa pian mielen muuttumaan.

Niinpä peräännyn nopeasti nousuun lähtevän pallon tieltä.

Kello 13 - noin 20 minuutin kuluttua välilaskusta - pallo nousee uudelleen ilmaan. Katselen sitä ojan pohjalta, jonne kiireissäni kompastuin.

Ei hätä tämän näköinen! Saatuani vielä sulamatta jääneet lumet kengistä lähden Hannun mukana ajamaan palloa takaa. Se onkin vielä kokematta.

Käännyimme Porin tielle, jonka suuntaan näimme pallon suunnistaneen. Se näkyikin melko hyvin vasemmalla puolellamme ja Hannu totesi, että ei hätäpäivää niin kauan, kuin se pysyttelee järven tällä puolella.

Onneksi ei suurempia järviä tullutkaan eteen, paitsi se, jonka rannasta näimme hyppääjien nousevan tielle. Paikan nimi oli kartan mukaan Salmi. Pallo laskeutui pienehkön järven taakse ja hetken kuluttua Hannun kännykkä pirisi. Lentäjä luetteli koordinaatit, joitten perusteella oli sitten helppo lähteä loppumatkalle. Ylitimme leveähkön ojan, joka näytti yhdistävän kaksi kapeaa järveä toisiinsa. Näin ollen ei ollut pelkoa, että olisimme joutunut tekemään pitkän kierroksen.

Pallo tulikin erään mutkan takaa näkyvin ajettuamme kiemurtelevaa ja mäkistä tietä muutaman kilometrin. Aikaa oli kulunut tunti ja 20 minuuttia sen lähdöstä toiselle kierrokselle.

Laskeutumispaikka on aivan Porin rautatien vieressä. Pallon siirtämisessä läheiselle tielle ovat hyvänä apuna hyppääjät, jotka seurasivat palloautoa omilla kulkuneuvoillaan.

Työskentely olisi helpottunut huomattavasti, mikäli pallon olisi voinut kaataa tielle. Melko vilkkaan liikenteen ja tien kapeuden takia se ei kuitenkaan ollut mahdollista.

Hyppääjillä on nyt hyvä mahdollisuus verrata omien varjojensa ja kuumailmapallon pakkaamista. Jälkimmäinen lienee melko tavalla suurpiirteisempää?

Aika mäki olikin korin siirtäjillä edessä - vaikka lentäjä tietenkin avitti polttimen pöhäytyksillä.

Hymyt ovat herkässä!

Pallopussikin saadaan peräkärryyn pienen mäenlaskun jälkeen ja paluumatka voi alkaa noin kello 15:15.

Takaisin Laskuvarjokerhon tiloissa olimme kello 16, jossa saimme kahvit. Hyppääjät joko pakkailivat varjojaan tai katselivat kuvamateriaalia, jota oli runsaasti. Saimme nähdä muutamia videoitakin. Kotona olin puoli kuuden maissa, joten päivälle kertyi mittaa.

"Tyhjän pallon" ongelma rupesi askarruttamaan jo pari vuotta takaperin, jolloin pallo joutui hinausköyden jatkoksi Näsijärvellä. Siinä ihmeteltiin, miksi ei matkustajia poistettu korista ennen hinausoperaatiota? Lentäjältä asiaa tiedusteltuani kuulin, että tyhjää palloa - varsinkin suurta - on erittäin vaikea, ellei suorastaan mahdoton lentää. Nyt tämä asia tuli esille uudelleen.

Kun iso pallo on liian kevyt, sen sisällä ei ole painetta, jolloin kuori jää aika löysäksi ja pienikin tuulenpuuska lyttää sen helposti kasaan. Laskeuduttaessa taas pallon pitäminen paikallaan maassa on vaikeaa, sillä pelkkä korin, polttimen, kaasupullojen ja lentäjän paino ei riitä jarruksi.

Laskuvarjohyppylennolle oli täten hyppääjien lisäksi otettava koriin mukaan "ylimääräisiä" henkilöitä painolastiksi, jotta palloon jäisi tarpeeksi painoa hyppääjien poistuttua siitä.

Tarvittava paino riippuu pallon koosta. Lentokäsikirjan mukaan yli 105 kokoluokan (kuvun tilavuus yli 105 000 kuutiojalkaa eli 2974 kuutiometriä) palloissa minimipaino laskeuduttaessa on 50 % maksimi-lentoonlähtöpainosta. Lentäjä kuitenkin voi harkita tätä pienennettäväksi.

Esimerkiksi tällä lennolla käytetyn suuremman pallon tilavuus on 300 000 kuutiojalkaa (8496 kuutiometriä) ja maksimi-lentoonlähtöpaino 2721 kg. Pallon omapaino on 905 kg (kori ja kuori kumpikin 300 kg, poltin 45 kg ja kaasu+säiliöt 260 kg). Tämän lisäksi tarvitaan noin 460 kg painoa, jotta 50 % minimi-laskeutumispaino saavutettaisiin - tähän sisältyy luonnollisesti lentäjän paino.

Kokoluokkaa 105 pienempää palloa voi sen sijaan yksikin henkilö lentää.

Sivulle Haave todeksi!

Seuraava lento

Sivua on päivitetty 6.4.2012