Kaijan sivut
13.7.2010 - Ylöjärvi, Saloniemi
Ensimmäinen yritys lennolle oli 7. päivänä. Eikös juuri tuolloin pitänyt änkeytyä ukkosen uhka, kun edeltävät päivät olivat aivan selkeitä? Vaikka ukkosta ei kuulunut, turvallisuussyistä lento kuitenkin peruttiin...
Seuraava yritys oli sitten
13. päivä, ja puoliltapäivin näkyi taivaalla uhkaavan näköisiä pilvilohkareita.
Säävarmennuspuhelimesta kuului kuitenkin rohkaisevaa tekstiä: lentoa yritetään ja
tapaamisaikaa myöhennetään puolella tunnilla kello 19:30, sillä tuulta on vielä
jonkin verran.
Jäätelö maistuu helteisenä päivänä Laukontorilla. Kuva: Marianne Laitinen.
Olimme samassa työpaikassa kolme vuotta, ja hän lupasi tulla mukaan, kun minulla on 50. lento.
Sovittuun aikaan tapaamispaikalle vyöryy
lentokalustoa kahden pallon verran johdossaan lentäjät Olli Luoma ja Juha Kaunisto
sekä lentoavustajat Jarmo Tuominen, Hannu Larimaa ja Vesa Ruohtula. Matkustajia
tulee 16, jotka jaetaan kahteen ryhmään, 10 + 6. Koreihin mahtuu kyllä enemmänkin,
mutta helteisestä säästä johtuen matkustajamääriä pienennetään pallojen nostokyvyn
parantamiseksi.
Esimerkiksi 300 000 kuutiojalan (8496 m3) kokoisella pallolla, jota nyt mukana oleva suurempi pallo edustaa, nostokyky on 2129 kg, kun maassa on +20 astetta ja halutaan nousta 3500 jalkaan (1066 m). Lämpötilan noustessa +25 asteeseen nostokyky on 1971 kg ja kun lämpötila on +28 astetta nostokyky on enää 1879 kg. Helleraja eli +25 asteen lämpötila on merkittävä, sen jälkeen nostokyky putoaa hyvin paljon astetta kohti.
Edeltä käy hyvin selville, millaisia asioita lentäjän on lentoa suunnitellessaan otettava huomioon.
Hervannan valtaväylän varrella oleva näyttötaulu osoitti hieman kello 18:30
jälkeen ilman lämpötilaksi +31 astetta.
Pilottipallon näyttämän perusteella joutuisimme Näsijärven selälle,
joten suunnistamme Pirkkalan lentoasemalle tutulle nurmikolle, josta nyt on ruoho
leikattu. Noin vartin yli 20 hinataan kori mies- ja naisvoimin peräkärrystä maan
kamaralle, joskin tuulta on vielä puuskissa himpun verran liikaa. Lentäjämme on
kuitenkin toiveikas lennon toteutumisen suhteen. Pilvet ovat kuin ihmeen kautta
kaikonneet.
Olen lentäjän mukaan "harjoitellut kaksi kertaa", joten
saan vapautuksen siitä.
Laskuvarjohyppääjiäkin
on paikalla lajiaan harrastamassa. Kiitos Tampereen Laskuvarjokerholle kentän
lainauksesta!
Kuva: Marianne Laitinen.
Toinen
pilottipallo varmistaa suunnaksemme Ylöjärven.
Tuuli on laantunut sallittuihin rajoihin, joten pallonkuoret
voidaan vetää suoriksi nurmikolle.
Pallon hallintaköydet menevät helposti palloa pakattaessa sekaisin,
joten ne on saatava suoristetuiksi.
Hetken kuluttua puhallin sammui. Ruohonleikkuria takavuosina käyttäessäni olin
todennut laitteen silloin tällöin sammuvan ilman että polttoaine olisi loppunut.
Niinpä, lähinnä kun olin, nykäisin pari kertaa reippaasti käynnistysnarusta - ilman
tulosta. Lentäjä tuli paikalle todeten polttoainehanan olevan kiinni. Laite oli
kuitenkin siitä huolimatta hyvän aikaa putputellut, joten ei kai hana itsellään voi
kiinni mennä...
Lentäjä neuvoo avustajaa pallon käsittelyssä.
Sitten onkin aika nostaa pallo pystyyn. Vaadittava
+100 astetta on saavutettavissa nyt melko nopsaan, kun ulkoilman lämpötila tulee
hyvin vastaan.
Ukkospilvi, joka onneksi on hyvin kaukana.
Lennon ajaksi huippuköysi kiinnitetään polttimen kehykseen,
jotta siitä ei tulisi tahattomasti ankkuria.
Toinenkin pallo alkaa olla aika pulska ja näin on pystytyskunnossa.
Irtoamme maan kamaralta noin kello 21:43. Avustajamme kiirehtii
toisen pallon luo...
... joka näyttää olevan hienoisissa
vaikeuksissa. Olisiko pystytyksen aikaisesta painolastista ollut apua?
Tuulenpuuska on kääntänyt kuvun taas päinvastaiseen suuntaan.
Huippuköyden pitelijät saavat juoksennella
edestakaisin, sillä kupu kallistuu jälleen toiseen suuntaan.
Sionkylän maisemia Sorkkalantien varrella.
Ratisaaret ja Reipinniemi. Ilma on melko autereista.
Pirkkalan
vanhan kirkon viereinen pelto toimi laskeutumisalustana 21.8.2007 ja 22.3.2008.
Rajasalmen sillat
Pitkäniemen liittymä ja Maanveräjänlahti.
Kolmenkulman ABC ja Kodin Terra.
Toinen pallo saavuttaa meitä hitaasti.
3-tie, joka tässä kohtaa tunnetaan myös Ylöjärventien nimellä. Sen vieressä kulkee
Kolmenkulmantie. Kauempana Myllypuronkatu ylittää kolmostien.
Metsää on täälläkin riittämiin.
Pikku-Ahvenisto.
Kuva: Marianne Laitinen
Erittäin kaunis Malminmäen kevyen liikenteen silta Soppeenmäessä.
Kuva: Marianne Laitinen
Teivaalanharjun takana häämöttää Tampere.
Elovainio
Puutavaraa kerrakseen!
Kuva: Marianne Laitinen.
Taustalla näkyy Kurun tie, jota seurasimme jonkin matkaa.
Marianne todella nauttii lennosta!
Uuden Kuruntien ja Viljakkalan tien
risteys.
Hirvijärvi Viljakkalantien varrella.
Leikki- ja pelikenttä?
Lepojärveltä kuulemme veden loisketta ja uimassa olevien iloisia
ääniä, noin 22:24.
Toinen pallo näyttää tekevän laskua?
Juna matkalla kohti pohjoista. Pallopussin pahus on kuvaamisen
tiellä...
Saamme kehotuksen valmistautua laskeutumiseen noin kello
22:30.
Muutaman töyssähdyksen ja hypyn jälkeen kori
seisoo tukevasti pellolla, ja köysihenkilöt lähtevät vetämään pallon kupua taas maankamaraa kohti.
Vilu ei pääse yllättämään pallon avoimen huippuventtiilin äärellä.
Kuvusta "kääritään" ilma pois. Lentäjällä on vaimonsa lupa
pallon päällä konttaamiseen, jota kertyy taas 30 metriä lisää...
Pallopussiin on toisinaan eksynyt "ylimääräisiä" esineitä,
kuten tällä kerralla eräs matkustaja epäili "Boarding Passinsa" joutuneen sinne, kun sitä ei löytynyt.
Varovasti, ettei putoa!
Apuvoimien saavuttua heivataan kalusto taas kerran
kyytiin.
Kuohujuomaa. Kuva: Marianne Laitinen
50. lennon kunniaksi saan diplomin kehystettynä ja lisäksi
lentolahjakortin.
Kuva: Marianne Laitinen
Lennot ovat kertyneet viiden vuoden ajalta.
Klikkaa kuvaa suuremmaksi uuteen ikkunaan.
| Sivulle Haave todeksi! | Seuraava lento | Sivua on päivitetty 7.4.2012 |
Kaija Tuuna 2012