Jesuiittapappi Franzesko de Lana-Terzi (1631-1687) sai vuonna 1670 idean lentolaitteen rakentamiseen kuultuaan tyhjiöpumpusta, joka oli keksitty vuonna 1650. Hän päätteli, että ohuesta metallista valmistettu pallo, josta on imetty ilma pois, tulisi ilmaa kevyemmäksi. Yritykset kumminkin epäonnistuivat – ulkopuolisen ilmanpaineen vaikutuksesta!
Tiettävästi ensimmäinen pallon lennättäminen tapahtui vuonna 1709 kun fransiskaanimunkki Bartolomeu Laurenço de Gusmão (1685-1724) sai Lissabonissa paperipallonsa lentämään sisätiloissa nelisen metriä. Hänen arvellaan saaneen tiedon kuumailmapallosta Perun intiaaneilta, jotka lienevät käyttäneet niitä uskonnollisissa riiteissään. Täten selittyisivät Nazcan kuviot, jotka on mahdollista nähdä vain ilmasta käsin.
Ihmisen pyrkimys päästä lentämään toteutui, kun ranskalaisen paperitehtailijan pojat Joseph (1740-1810) ja Etienne (1745-1799) Montgolfier totesivat savun nousevan ylöspäin. Legendan mukaan he laittoivat liedessä palavan tulen yläpuolelle paperista tehdyn säkin ja näkivät senkin nousevan.
25.4.1783 veljekset rakensivat niin suuren pallon, että siinä katsottiin olevan tarpeeksi kantokykyä ihmisen nostamiseksi ilmaan.
Seuraavaksi he rakensivat paperista ja palttinasta noin 11 metrin läpimittaisen alhaalta avoimen pallon, jonka alle sytyttivät olkia palamaan. Tämä tapahtui 4.6.1783 torilla - jonka nimi nykyisin on Place des Cordeliers - Annonayssa, Ranskassa (n. 70 km Lyonista etelään). Paikalla oli paljon ihmisiä katsomassa. Pallo nousi noin 10 minuutissa n. 1800 metrin korkeuteen ja laskeutui n. 2300 metriä lennettyään takaisin maahan.
Nyt veljekset kutsuttiin esittelemään keksintönsä Ranskan kuninkaalle Ludvig XVI:lle ja hänen puolisolleen Marie Antoinettelle. Lento tapahtui 19.9.1783 ja siinä oli jo mukana elävää lastia – nimittäin kukko, ankka ja lammas. Eihän voitu tietää, mitä lennon aikana tapahtuu! Tiedettiin kumminkin vuorikiipeilyitten perusteella, että ilma ohenee kun noustaan ylöspäin. Pallo oli halkaisijaltaan 13 metriä, tilavuudeltaan noin 1470 m3 ja se nousi ilmaan torilta Versailles'n linnan edestä. Laskeutuminen tapahtui kahdeksan minuuttia myöhemmin 3,2 km pohjoiseen Versailles'sta. Lento onnistui hyvin, joten tuli todistetuksi, että ilmaan nouseminen ei ole vaarallista.
Ensimmäinen miehitetty
kuumailmapallolento tapahtui Ranskassa jo 21.11.1783. Ensimmäisiksi
lentäjiksi kuningas suunnitteli paria rangaistusvankia, jotka hän
armahtaisi, mikäli he selviytyisivät koitoksesta. Kemian ja fysiikan
opettajana toiminut aatelismies Jean Francoise Pilâtre de Rozier
(1754-1785) tarjoutui vapaaehtoiseksi sanoen, että mitenkään ei voida
sallia tuomittujen rikollisten saavan kunniaa ensimmäisinä ilman valloittajina.
Kumppanikseen matkalle hän sai markiisi Francois Laurent d'Arlandesin
(1742-1809), joka oli tykistöupseeri. Lähtöpaikkana oli Château de la Muette, jossa
nykyisin on pieni muistomerkki tapahtuman kunniaksi. Lennettyään 25
minuuttia ja 8 km päässä lähtöpaikasta pallo laskeutui Butte-aux-Caillesissa,
nykyisin tunnetun Place d'Italien lähellä.
Lentäjät juhlistivat tapausta shamppanjalla, ja tämä seremonia on
edelleen voimissaan – tosin Suomessa siinä useimmiten käytetään kuohuviiniä.
Yllä oleva kuva on keräilykortti sarjasta, joka käsittelee ilmailun ensi vaiheita. Alareunassa on teksti: Premier voyage aerien execute dans une montgolfiere, par Pilâtre de Rozier et d'Arlandes, le 21. Nov. 1783. Henkilö on Pilâtre de Rozier.
Pallo oli valmistettu palttinakankaasta ja
paperista ja päällystetty alumiinipaperilla palovaaran poistamiseksi. Se
oli 15 m korkea, painoi 785 kg ja tilavuudeltaan 2000 m³. Pallossa oli
suuaukkoa kiertävä kaiteella varustettu tasanne, jolla matkustajat seisoivat. Suuaukon
alapuolella oli teline, jossa poltettiin olkia ja lumppuja.
Tuohon aikaan ei tiedetty, mikä itse asiassa nostaa pallon ilmaan vaan arveltiin, että sen saa aikaan savu. Sveitsiläinen luonnontutkija Horace de Saussure (1740-1799) sitten selvitti, että ilmapallo nousee sen sisällä olevan kuuman ilman tiheyden pienentyessä.
Vieressä
on Keski-Afrikan Tasavallassa
julkaistu postimerkkiarkki vuodelta 1983, jolloin
ensimmäisestä kuumailmapallolennosta oli kulunut 200 vuotta.
Itse merkissä on
oikealla ylhäällä teksti Montgolfiere 1783 ja vasemmassa reunassa
Poste Aerienne 1983.
Suomessa ilmapallon lento – tosin vielä miehittämätön - nähtiin ensimmäisen kerran jo seuraavana vuonna Oulussa. Ruotsalaissyntyinen apteekkari ja luonnontutkija Johan Julin (1752-1820) lennätti Oulun torilta 29.8.1784 taivaalle oman ilmapallonsa, ns. Julinin kuulan. (Ei ole täyttä varmuutta, oliko kyseessä vetykaasu- vaiko kuumailmapallo.) Näin juhlistettiin kuningas Kustaa III:n paluuta Ranskan matkalta. Tällä matkalla kuninkaan kunniaksi oli järjestetty pallonäytöksiä, joista eräässä pallo nousi jopa 4500 metrin korkeuteen. Tällä lennolla oli ensimmäistä kertaa mukana nainen, rouva Tible.
Pian ensimmäisen miehitetyn kuumailmapallolennon jälkeen, 1.12.1783, lähetettiin ilmaan vedyllä täytetty pallo, joka lensi parin tunnin aikana 43 kilometriä. Vedyn keksi englantilainen tiedemies Henry Cavendish vuonna 1766 ja sitä kutsuttiin ensiksi palavaksi ilmaksi, flogistoniksi ja vesikaasuksi. Vety syrjäyttikin pitkäksi ajaksi kuuman ilman, jonka tuottaminen oli alussa erittäin hankalaa.
Vastoin yleisiä luuloja eivät Montgolfierin veljekset koskaan tehneet yhteistä pallolentoa. Ainoastaan veljeksistä vanhempi, Joseph, lensi yhdessä Pilâtre de Rozierin sekä viiden muun matkustajan kanssa 19.1.1784.
Englannin
kanaali ylitettiin ensimmäisen kerran 7.1.1785 vetykaasupallolla. Lentäjinä
olivat ranskalainen Jean-Pierre Blanchard (1753-1809) ja amerikkalainen John
Jeffries (1744-1819). Lento kesti 2,5 tuntia.
Viereinen kuva on samasta sarjasta kuin ylempi. Teksti: Traversee en balon du
Pas-de-Calais par Blanchard et Jeffries 1785. Kuvan henkilö on Pierre Blanchard.
Ensimmäisen nykyaikaisen kuumailmapallon rakensi ja
suunnitteli amerikkalainen Edward Yost (30.6.1919-27.5.2007). Häntä kutsutaan
usein "nykyaikaisen kuumailmapallon isäksi". Yost kokeili ensiksi pallolla,
jossa oli muovista tehty kuori ja kerosiinilla toimiva poltin, kunnes teki
ensimmäisen lentonsa Bruningissa, Nebraskassa 22.10.1960 pallolla, johon hän oli
kehitellyt nylon-kuoren ja propaanipolttimen. Lento kesti 25 minuuttia, nousi
500 jalan (142,4 m) korkeuteen ja kantoi kolme mailia (n. 4,8 km).
Edward Yost ja Don Piccard (s. 1926) ylittivät Englannin kanaalin
kuumailmapallolla 13.4.1963. Lento kesti 3 tuntia 17 minuuttia ja
laskeuduttaessa vältettiin täpärästi sähkölinja.
Yost yritti Atlantin ylilentoakin. Lähtöpaikka oli Bar Harbour, Maine ja aika
6.10.1976. Hänen pallonsa, jonka kori muistutti venettä, lensi kumminkin liian
kauas etelään ja laskeutui mereen 200 mailia (n. 321,9 km) itään Azoreilta.
Lento kesti 107 tuntia ja 37 minuuttia, matkaa kertyi 2740 mailia
(n. 4409,6 km). Pallo, nimeltään Silver Fox, pääsi National Geographic -lehden
kanteen.
Suomen ja samalla koko Euroopan kuumailmapalloilun pioneerina voidaan pitää helsinkiläistä Veikko Kasevaa (4.11.1928-1.10.1978), joka rakensi ensimmäisen pallonsa vuonna 1966. Hänet tunnettiin suomalaisen kulttuurin ja Kalevalan ystävänä, ja niinpä hänen pallonsa sai nimen Sampo. Kaseva rakensi kaikkiaan neljä palloa, joista silloinen ilmailuhallitus rekisteröi kolme. Sampo nousi ensimmäisen kerran ilmaan 19.6.1966 ja se esiintyy Jukka Virtasen vuonna 1968 ohjaamassa elokuvassa "Noin seitsemän veljestä".
Suomessa on pisin lento tehty 23.3.2013. Markku Sipinen nousi Rovaniemellä ilmaan klo 6 aikaan aamulla ja laskeutui lennettyään 11 tuntia 11 minuuttia Virroille, Vaskivedelle. Matkaa kertyi 494,22, km. Hän teki ennätyksen myös aikalennossa 26.3.2014 lennettyään Konnevedellä 13 tuntia 46 minuuttia.
Kuumailmapallon kulku on täysin riippuvaista tuulen suunnista. Lentäjä voi korkeutta vaihtamalla etsiä sopivia ilmavirtauksia ja näin yrittää päästä haluamaansa päämäärään. Kuumailmapallojen kilpailut perustuvatkin enimmäkseen tähän. Pallonetistä löytyy hyvää tietoa kuumailmapallokilpailuista.
Albuquerquessa (New Mexico, USA), järjestetään vuosittain lokakuussa
suuret pallofestivaalit. Ensimmäisellä kerralla vuonna 1972 oli mukana
19 palloa ja seuraavana jo 137.
Vuonna 2000 osallistui 1019 rekisteröityä palloa, mikä on
tähänastinen ennätys. Sen jälkeen on osallistujamäärää rajoitettu.
Vuonna 2007 festivaaleille osallistu 700 rekisteröityä palloa.
Erikoismuotoiltuja palloja oli 96 ja kaasupallojakin 10 kappaletta.
Vuonna 2008 tapahtumaan osallistui 630 palloa, mukana oli samaan aikaan
lennetyssä Gordon Bennett -kilpailussa ensimmäinen suomalainen -
kylläkin saksalaisvalmisteinen - kaasupall Finn Pearl, rekisteritunnus
OH-ENI, jonka miehistönä olivat saksalaiset Tomas Hora ja Volker
Löschhorn. Aika kansainvälistä.
Vanhalla mantereella vastaavanlainen suuri tapahtuma järjestetään
Bristolissa (Englanti), johon ensimmäisenä vuonna 1978 osallistui 8
palloa.
Tositapahtumiin perustuva Delbert Mannin vuonna 1981 ohjaama elokuva "Night Crossing" kertoo omatekoisella kuumailmapallolla tehdystä pakomatkasta Itä-Saksan puolelta länteen. Samaa aihetta käsittelee Pekka Parkkisen vuonna 1985 julkaistu kirja "Vapauden tuuli".
Ensimmäinen havaintoni kuumailmapallosta on 80-luvulta, jolloin olin messuilla Oulussa.
Ilmiö ei silloin suurempia intohimoja herättänyt - muutoinhan olisin ollut oitis vierellä
tutkimassa???
Sivua on päivitetty 7.4.2017
Kaija Tuuna 2012